Tervehdys kantrin kehdosta, täältä Nääsvillen kulmilta!
Paikallisilla radio-kanavilla kilpailevat kuuntelijoista toinen toistaan surkeammilla tarinoilla laulavat country-tähdet (nyky-maalaisromantiikkaa parhaimmillaan: ”ostaisin sulle flat screen tv:n jos olisi rahaa” tai ”miksi jätit minut vaikka suostuin kanssasi kauriin metsästykseenkin?”).
Avolava-autot valtaavat maantiet puskuritarroineen joissa varoitetaan ”takapenkilläni on haulikko” tai kehuskellaan ”olen juntti, ja ylpeä siitä”. Hiihtoboksi avolavan takana kummastutti, etenkin kun lähimpiin rinteisiin on ylli tuhannen kilometrin ajomatka. Mutta suksiboksissa säilytetään varmasti sitä haulikkoa...
Minun ei tarvitse edes kaupassa avata suutani, kun tämä ystävällinen country-kansa jo kyselee, olenko läpikulkumatkalla vai juuri muuttanut tänne, tai suoraan toivotetaan tervetulleeksi ”uuteen etelään”. Erotun massasta kuin pingviini punatulkuista.
Perinteisestä syvästä etelästä ei kuitenkaan voi puhua. Tennesseehän on vanhaa plantaasi-maata, jossa on yhä rikkaita sukuja jotka alunperin rikastuivat puuvilla-plantaaseilla, mutta tämä Nahsvillen pohjois-osa on uutta aluetta, uudempaa teollisuutta, uusia asuma-alueita, ja on kasvamassa räjähdysmäisesti.
Uutta kotia etsiessämme löysin kuitenkin yhden aivan ihastuttavan Tuulen Viemää-tyyppisen pikku plantaasin, jossa olisi ollut tilaa takapihalla vaikka hevosille. Hinta talovanhuksella oli uskomattoman edullinen, ja pääni jo pyöri sisustus-suunnitelmista, kun odottelimme kiinteistövälittäjää talon pihapiirissä. Harmi vain, että talo oli niin huonokuntoinen sisältä, että remontoimiseen (mm. seinien suoristamiseen ja rappusten uudelleen rakentamiseen) olisi mennyt lähes yhtä paljon rahaa, kuin koko talo maatilkkuineen oli. Kyseessä oli niin isosta urakasta että pienten lasten äitinä en hommaan ryhtynyt.
Niinpä ryhdyimme talonrakentajiksi. Tuon unelma-plantaasin jälkeen ei juurikaan muita talovanhuksia löytynyt, ja sormeni syhysivät suunnittelemaan ja sisustamaan. Kävi ilmi, että Tennesseessä saa mahdollisesti kaikista eniten koko maassa vastinetta rahalleen talonrakentamisen merkeissä, joten ajattelin, miksei? Kerran sitä täällä ollaan, joten aloin suunnittelemaan omaa plantaasiani, modernia sellaista. Laitan tähän muutamia kuvia talosta, kun se oli rakennusvaiheessa, mutta en halua että saat sellaisen kuvan että Kroisoksia tässä ollaan.
Tämä 400 neliön talo Nashvillen pohjois-puolella uuden uudessa naapurustossa maksoi rakentaa noin 300,000 euroa. Ja hintaan kuului melkein 300 neliötä kirsikkapuista lattiaa, jalkapallokentän kokoinen takapiha, kaksi keittiötä ja kolme isoa kylpyhuonetta muutaman pikkuvessan kera. Ja tuo etupihan nurmikko, joka on laitettu pihalle rullalta, päivää ennen kuvan ottamista. Takapihalle nurmikon laittaminen olis maksanut muutaman tuhatlappusen lisää, joten se vieläkin näyttää rakennustyömaalta..
Surullista on että tuskin tämä talo näkee sata-vuotis syntymäpäiviään, ja kahdeksankymmenen vuoden päästä joku surkuttelee samalla tavalla kuin minä tuota yhtä talovanhusta. Miksei ole rakennettu kunnolla ensimmäisellä kerralla?
Talon rakennusvaiheessa sain mini-sydänkohtauksia miten seinien väliin laitettiin jotain lastulevyn ja pahvin sekoitusta - sellaista josta meni käsi läpi jos tarpeeksi tönäisi. Kosteudenestona oli K-kaupan muovipussin paksuista muovia. Eli moni kakku päältä kaunis, ja me vain teimme mitä parhaaksi sillä hetkellä näimme. Ja menimme veden virtauksen mukana...
Ilmaston puolesta Tennessee on melko syvää etelää, vaikkei nyt ollakaan niin hirmuisen etelässä Amerikassa, Suomeen verraten kyllä. Toppatakeille ei ole talvisin tarvetta - lämpötila on siinä +15C paremmalla puolella talvisinkin. Mies on arvatenkin onnessaan, 12 kuukautta vuodessa moottoripyöräkelejä... Rehellisesti sanottuna, ei minullakaan lumitöitä ole ikävä, mutta jouluisin lunta kaipaan. Hurjat hurrikaanit pelottevat ja tuhoavat seutuja aina ajottain, mutta muuten elämä täällä Tennesseen perukoilla on leppoisaa ja leutoa.
Terveisin,
"eteläistynyt pohjoisen tyttö"
0 kommenttia:
Lähetä kommentti