Internet on ihmeellinen juttu. Kun kymmenen vuotta sitten muutin pois Suomesta, jopa silloiset ystäväni sanoivat "menetämme sinut nyt maailmalle". Nyt asia on aivan toisin! Internet on ollut oikea pelastus yhteydenpitoon, ja mikä parasta: olen tutustunut internetin välityksellä mitä mielenkiintoisempiin ihmisiin, ja saanut ihania uusia ystäviä.

Yksi mieluisimmista "löydöistä" on ollut löytää muita suomalais-naisia jotka asuvat ulkomailla, ja jakaa arjen ilot ja surut heidän kanssaan. He ymmärrärtävät koti-ikävän, mutta myös miksi elämä uudessa kotipaikassa on jotain, jota ei ole valmis jättämään taakseen.

Yksi ihanista internet-tutuistani on valokuvaaja Marianne McNamara Chicagosta. Marianne omistaa Scandica Fine Art Photography yrityksen ja kuvailee tuulisessa kaupungissa niin lapsia, kuin alastomia naisiakin! Marianne on päässyt kuvaamaan suosittuja Baby loves Disco tapahtumia, jotka valloittavat Amerikkaa - yökerho annetaan lasten käyttöön äitien ja lasten yhteis-discolle päiväsaikaan. Ja Marianne on heidän hovikuvaajansa Chicagon tapahtumissa. Marianne on myös tuttu kaikille suomalaisille Chicagon Suomi-koulun ympyröissä.


Marianne lanseerasi juuri uuden konseptin yritykselleen ja uudet nettisivut.
Ennen kuin luet eteen päin... Käy Scandican sivuilla ja laitathan tietokoneesi kaiuttimet päälle.

Varaa muutama nenäliina viereen, sillä Scandican sivut saavat Renny Harlininkin huokaamaan "hitsi, tota olisi pitänyt käyttää" elokuvissaan saadakseen vaikuttavan ja supi-suomalaisen tehosteen. Kun katsoin Scandican sivuja ensimmäistä kertaa, en kyyneliltäni voinut lukea tekstiä. Toisella kerralla sitten pillitinkin tekstien takia. Ja vaikka olen katsonut Scandican sivujen intron jo sata kertaa, ihoni yhä menee kananlihalle.

Haastattelin Mariannea ja ohessa juttu-hetkemme sinunkin luettavaksesi.



Katja: Kerro meille valokuvaus-yrityksestäsi.

Marianne: Yritykseni toimii yhden naisen voimalla Chicagossa. Otan henkilökuvia, jokaisesta perheenjäsenestä. Valokuvaan masu-kuvia raskaana olevista naisista, ja niin vauvoja, lapsia kuin kokonaisia perheitäkin. Hää- ja kihlakuvat ovat klassisten alastonkuvien rinnalla lempi kuvattaviani.

Laatu ja henkilökohtainen palvelu ovat toimintani kulmakiviä. Kuuntelen asiakasta, teen mielessäni muistiinpanoja ja luon kuvia jotka sopivat asiakkaan tarpeeseen.


Katja: Kuinka kauan olet ollut valokuvaajana?

Marianne: Aloitin kuvaamaan kun sain ensimmäisen kunnon kamerani 15-vuotiaana. Halusin ikuistaa kaiken näkemäni kauneuden, kuten aamu-auringon, usvan pelloilla tai ensilumen... Joka päiväisessä ympäristössä oli niin paljon hengen salpaavaaa kauneutta.

Sukulaiset ja tuttavatkin alkoivat huomaamaan taitoni kuvata, ja sain aina kutsun kaikkiin sukujuhliin ehdolla tai muistutuksella tuoda kamerani mukanani. 18-vuotiaalle se oli todella mieltä kohottavaa!

En kuitenkaan ryhtynyt alalle, vaan aloin opiskelemaan "kunnon ammattia" sen sijaan. Mutta kun muutin Chicagoon seitsemän vuotta sitten, oli myös oikea aika alkaa toteuttamaan ainaisia valokuvaajan haaveitani. Olin nähnyt ja tehnyt oman osani yritysmaailmassa ja uraputki ei enää kiinnostanut minua. Otin ison askeleen isoista yritysmaailman ympyröistä oman pienyrityksen maailmaan, ja päivääkään en ole katunut.



Katja: Mikä tekee valokuvista vaikuttavan mielestäsi?

Marianne: Epätäydellisyyden kauneus. Täydellisyys yleisesti ottaen on aika tylsää. Jos vaikka ajattelee digitaalisesti käsiteltyjä täydellisiä kuvia vauvoista, joilla on ruusunpunaiset posket, nukkumassa paksulla lampaantaljalla, niin onhan ne kivoja katsoa. Viiden minuutin ajan. Sen jälkeen "täydelliset" kuvat ovatkin tylsiä.

Haluan kuvata ja luoda muistoja oikeasta elämästä, enkä studiossa lavastettuja potretteja. Toivon että vanhemmat voivat sanoa lapsilleen 20 vuoden kuluttua "tässä on kuva sinusta kun olit kuusi ja juuri menettänyt etuhampaasi ja painiskelit veljesi kanssa olohuoneessa" - enkä "tältä sinä näytit 6-vuotiaana kun puimme sinut tilaisuutta varten hienoksi, kampasimme haroittavan tukkasi, käskimme hymyilemään ja tekniikka hoiti puuttuvan hampaasikin takaisin".

Katjan välikommenntti: tuo lasten kuvien digitaalisesti parantelu on normaalia Amerikassa - jopa koulukuvien kanssa tulee lappu, "haluatko että hieman parannellaan kuvia".

Marianne: Lapset ovat Luojan luomuksia ja täydellisiä juuri sellaisenaan. Lapsia ei tarvitse lavastaa, tai digitaalisesti parannella!


Katja: Millaisia kuvia otat mieluiten?

Marianne: Klassisen tyylikkäitä alastonkuvia naisista jotka ovat sinut vartalonsa kanssa. Todellinen kauneus piilee siinä että nainen on sinut oman itsensä kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä iän tai vartalon koon kanssa. Aivan liian monet naiset vertailevat itseään kuviin, joita on lehdissä, tajuamatta että nuo kuvat eivät vastaa todellisuutta, vaan ovat digitaalisesti paranneltuja.



Katja: Millaista kameraa käytät?

Marianne: Kamerani on Canon 350 XT, tunnetaan myös nimellä Digital Rebel. Se on todella helppo käyttöinen, vaikkakin teknillisesti vaikeissa olosuhteissa voin yhä käyttää vanhaa Minolta X-500 SLR kameraani.


Katja: Millaisen viestin haluaisit tuoda julki työlläsi?

Marianne: Toivoisin että me naiset oppisimme kunnioittmaan itseämme enemmän. Me naiset teemme niin paljon muiden hyväksi, ja uhraudumme toisille, ja silti päivän päätyttyä mietimme, olisi sittenkin pitänyt tehdä enemmän.


Katja: Missä luulet ja toivot olevasi kymmenen vuoden kuluttua?

Marianne: Olen yhä Chicagossa ja valokuvaan. Ja varmaan vielä kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua! Yksi suuri haaveeni on luoda valokuvakirja naisista, jonka olen mielessäni jo nimennytkin "Beauty of women". Haluaisin kuvata eri elämäntilanteissa olevia naisia, jokaisessa koossa, muodossa ja värissä - kaikki kauniita omalla tavallaan. Kauneuteen ei tarvita silikooneja tai botoxia!


Katja: Onpa hyvä idea Marianne! Kaikkea hyvää sinulle ja liiketoiminnallesi!

Marianne: Kiitos sinulle Katja, ja onnittelut ja syvä kumarrus sinulle Trendi Frendin perustamisesta. Vautsi mika idea! Loistava. Upea. Mielenkiintoinen. Yhdistää meitä ulkkismammoja Kiotosta Dallasiin ja kaikkea siltä valiltä.


Mariannen valokuvia voit kurkkia Scandica - Fine Art Photgraphy sivuilta ja Marianne on aktiivijäsen myös Chicagon Suomi-koulussa. Marianne myös bloggailee omassa blogissaan kun kiireiltään ehtii.