Blogger Template by Blogcrowds

GAP käyttää lapsityövoimaa

tiistai 30. lokakuuta 2007




Oletko koskaan kutonut? Tai tiedätkö millaista taitoa ja tarkkuutta tarvitaan kirjontaan ja brodeerauksien tekoon? Tai kuinka aikaa vievää homma on?

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi Suomessa kudottu neule maksaa pari sataa, ja Amerikassa GAP tarjoaa neuleitaan kolmella kympillä? Vaikka kukkaronnyörejäni mielelläni pihistelen, niin en haluaisi sitä kuitenkaan tehdä muiden ihmisten, etenkään lasten kustannuksella.

GAPin valikoimista lasten neuleen saa alennus-myynnistä alle kymmenellä eurolla, ja siinä on kauniit käsinbrodeeratut kuvat. Vaate on kaunis, ja jopa laadukkaan oloinen, mutta jokin sanoo minulle että kaikki tässä ei ole ihan kohdallaan. Miten tuo laadukas käsin brodeerattu neule voi olla alle kymmenen euroa? Ja GAP vielä tekee sen myydessään voittoa?

Vuosikausia olin alennusmyyntien orja. Kun näin GAP'ä, Hilfigeriä, tai Gymboreeta alennuksella, melkein pissasin housuun ilosta kun voin tulla kotiin kymmenen muovikassin kera, ja ainoastaan muutamia kymppejä niistä maksaneena. Yhtenä päivänä kun iloitsin suunnattomasti kun olin löytänyt 120 dollarin tuotteen alennusmyynnistä alle kympillä, aloin miettiä asioita hieman laajemmin. Miksi toisessa kaupassa sama tuote on kymmenen kertaa kalliimpi, ja silti edullisia tuotteita myyvä kauppa pysyy pystyssä? Sen tarjoustalonkin on tehtävä myynneistään tuottoa.

Aloin tutkia asiaa, ja luin lakijuttuja joissa suurimpia amerikkalaisia vaatevalmistajia oli syytetty lapsityövoiman käytöstä, huonoista työolosuhteista ja sweatshopeista, joissa ihmiset ovat suunnilleen orjia, ja tekevät pitkiä työpäiviä ilman kunnon korvausta. Jopa usea lastenvaatteiden valmistaja, kuten Gymboree, on ollut oikeudessa lapsityövoiman käytöstä.

Suurimmat oikeudenkäyntikohut Amerikassa olivat vuosituhannen taitteessa, ja moni yritys alkoi siistiä toimintaansa huomattavasti sen jälkeen. Uusia firmojen sisäisiä sääntöjä, hyväntekeväisyys-ohjelmien aloittamista, julkisia tempauksia niin eläinten, köyhien kuin sairaidenkin puolesta. Alkoi massatuontantovaatteiden PR-kausi - se joka tekee eniten hyväntekeväisyyttä, voittakoon.

GAP tuntuu olevan oikea mallikuva yrityksestä, joka tekee hyväntekeväisyyttä ja pitää huolta työntekijöistään. Kun GAP jäi vuonna 2000 kiinni lapsityövoiman käytöstä, alotti firma suuren kampanjan maineensa puhdistamiseksi ja sivuillaan mm. kertoo kuinka tarkkaan tarkistavat työolosuhteet tehtaissa, joita käyttävät. Itseasiassa kun GAPin sivuja lukee, tuntuu kuin kyse olisi aivan malliluokan yrityksestä, työntekijöille maksetaan liikaa palkkaa, heidät koulutetaan ja terveydenhoitokin on hoidettu. Firmalla on jopa palkattuna 90 ihmistä pelkästään pitämään huolta siitä että vaatetehtaiden työntekijöiden olot ovat kunnolliset.


Viime vuonna GAP aloitti yhteistyön suuren (product) red kampanja kanssa, taistelemaan AIDSia vastaan Afrikassa. Mainoskampanjat ovat suuret, ja GAPin avustuksella hyväntekeväisyys-ohjelma on kerännyt jo yli 45 miljoonaa dollaria Afrikkaan. Toivottavasti avustusrahat eivät ole kadonneet, sillä nuo 90 GAPin työolosuhteista vastaavaa työntekijää ovat ainakin ihan hukassa, eivätkä voi uskoa todeksi että brittiläinen Observer lehti sai heidät kiinni ei housut kintuissa, vaan ompeluneulat lasten käsissä.

GAP yritys myy vaatteita ympäri maailman myös merkeillä Old Navy, Banana Republic, Old Navy ja hiljattain avasi kenkäliikkeen nimeltä Piperlime. GAP ei itse omista tehtaitaan, vaan käyttää yli kahtatuhatta tehdasta ympäri maailman. GAPillä on huomattavasti tehtaita Intiassa, joka on maailman lapsityövoiman keskus - Yhdityneiden Kansakuntien mukaan jopa 20 prosenttia Intian bruttokansantuotteesta tulee lapsityövoimasta, ja arviolta 55 miljoonaa lasta, niinkin nuoria kuin 5-vuotiaat, ovat kansakunnan tuotteliainta ja edullisinta työvoimaa.

Joten mietithän seuraavan kerran, mitä asioita sinä kannatat, kun olet hankkimassa GAPin vaatteita. Jotka eivät Euroopassa ole edes yhtä edullisia kuin Amerikassa, koska merkillä taitaa vielä olla parempi maine Yhdysvaltojen ulkopuolella ...


Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä. Onko sillä mitään merkitystä sinulle missä ja miten ostamasi tuote on valmistettu? Maksatko vaikka Suomi-avainlippu tuotteesta enemmän, kun se on valmistettu Suomessa? Ostatko mielummin sen edullisemman version, välittämättä missä se on tehty?


Ps. Juttu ei ole sen kummempi hyökkäys GAP-yhtymää kohtaan, GAP on vain yksi uusimmista esimerkeistä. Yhä useampi vaatevalmistaja valmistaa vaatteensa halpatyövoimalla Initiassa, Kiinassa tai muissa halpatyömaissa. Myös suomalaisen Reiman vaatteet valmistetaan nykyään Kiinassa.

Lähde: Observer

2 kommenttia:

  1. Saara kirjoitti...

    Valitettavasti naita lapsityovoima juttuja putkahtaa esiin vahan liian usein. Ei auta kuin boikotoida. Vahan vaikea vaan tietaa etta kaytetaanko jonkun tuotteen valmistukseen missaan vaiheeheessa lapsityovoimaa. Siis tarkoitan etta jos oletetaan etta yritys X ei kayta lapsityovoimaa niin mistapa tiedamme onko esimerkiksi kangas joka on ostettu yritykselta Y valmistettu lapsityovoimalla?

    Usein hyvantekevaisyys kampanjoiden rahoista vain murto-osa menee itse tarkoitukseen, suurin osa rahoista kuluu johonkin aivan muuhun kuten palkkoihin ja hallintokuluihin. Itse harrastan hyvantekevaisyytta tassa ihan lahella eniten, eli esimerkiksi vien ITSE kotinsa tulipalossa menettaneille tarvikkeita tai kiikutan silloin talloin elainten ruokaa laheiseen animal shelteriin. Usein ihan vaan naapureille puhumalla saa muutaman mukaan auttamaan lahiseudun tarvitsevia.

    31. lokakuuta 2007 klo 17.34  

  2. Katja kirjoitti...

    Olet niin oikeassa Saara!
    On niin vaikea tietää jokista osa-aluetta tuotannosta, oli tuote sitten mikähyvänsä.
    Me tehdään ihan samalla tavalla.. meillä on kotona yksi tulipalosta pelastettu koira eläinten orpokodista, ja siellä käydään säännölisin väliajoin lasten kanssa auttamassa, ja jos ei muuta, niin ainakin lahjoitetaan vanhoja tavaroita heidän kirpputorilla myytäväksi. Kolmen lapsen äitinä ei ole aikaa (tai rahaakaan) kauheasti muita autella, mutta jokainen tekee sen minkä pystyy..

    31. lokakuuta 2007 klo 23.55  

Lähetä kommentti