Unelmieni Prinssi vei elokuviin minut, ja perheen kaksi Prinsessaa kruunuissaan, sekä Prinssin, jolla oli taskut täynnä kultaisia kolikoita. Hoviseurueemme kävi katsomassa Disneyn uusimman elokuvan Enchanted eli suomeksi Lumottu, joka tulee Suomessa ensi-iltaan juuri sopivasti jouluksi.
Elokuva alkaa animaationa, satumaailmassa nimeltä Andalasia. Sadun päähahmoina ovat pienessä metsämökissä asuva Giselle tyttö, ja hurmaava Prinssi Edward, jotka tapaavat sadunomaisesti ja ovat menossa saman tien naimisiin seuraavana päivänä. Häät haluaa kuitenkin estää prinssin ilkeä äiti-puoli, joka taikoo Gisellen paikkaan jossa ei eletä onnellisesti elämän loppuun asti. Giselle, jota näyttelee Amy Adams, muuttuu oikeaksi naiseksi ja päätyy New York Cityyn. Mitä, NYCIssä ei muka onnellisia loppuja?
Giselle kirjaimellisesti tippuu Robertin, komean avioero-lakimiehen syliin (jota näyttelee Patrick Dempsey), ja elokuvan tapahtumien kuluessa huomaakin että onnellinen loppu NYCissä Robertin kanssa voisikin olla mahdollista. Puolet Amerikan naisista huokaavat ihastuksesta Greyn Anatomiasta tutun McDreamyn eli Patrick Dempseyn johdosta, ja roolivalinta onkin mielestäni oiva hänelle myös tähän rooliin. Robert meinaan lumoaa Gisellen jopa paremmin kuin satumaailmasta NYCiin Gisellen perässä tullut Prinssi Edward.
Puhuvat pikku-oravat, siivoushommia hoitelevat kyyhkyset ja pikku-eläimet, kuin Tuhkimolla konsanaan.. elokuvassa on muitakin prinsessa-satujen kliseitä kuten myrkky-omenoita, lohikäärme ja jopa tanssiaisiin unohtunut kenkä. Ja kaikki tämä toteutettu hurmaavasti musiikkia, laulua ja tanssia hyväksi käyttäen. Amy Adams on elokuvan sielu, ja on kerrassaan lumoava niin laulu- kuin tanssinumeroissaan.
Voin sydämellisesti suositella elokuvaa koko perheen katseltavaksi. Aikuis-huumorin määrä oli muihin Disney-elokuviin verrattuna melkein olematon. Tosin yhdessä kohtauksessa Prinssi Edward kolkuttelee huoneistojen oviin prinssin asussaan (sukkahousuineen ja puhvi-hihoineen), ja oven avaa prätkä-mies, joka on kuin suoraan YMCA-videosta ja on aikamoisen lumottu nähdessään prinssi-pojan ovensa takana.
Kaikessa lumoavuudessaan elokuvan sanoma jäi minulle hieman epäselväksi.
Ehkä se ei olisi niin paljon minua jäänyt mietityttämään, mutta 7-vuotias tyttäreni kysyi aika hyvän kysymyksen elokuvan päätyttyä. Hän ei tajunnut, miten Giselle oli ensin menossa naimisiin Prinssi Edwardin kanssa, mutta elokuvan lopussa viettikin elämänsä onnellisti loppuun asti lakimies-Robertin kanssa. Tämä jonkin sortin lojaalisuuden puute(ko) oli vaikea hyväksyä ja ymmärtää meidän perheen pienemmille.
Elokuvassa Giselle ja Prinssi Edward olivat tavanneet häitä edellisenä päivänä animaatio-satumaassa. New Yorkissa Robertin mielestä se on kerrassaan omituista ja hän kertookin Gisellelle että oikeassa elämässä yleensä käydään ensin treffeillä, sitten vasta mennään naimisiin. Giselle vastaa siihen että kun Se Oikea tulee vastaan, sen tietää saman tien. Eikös se olekin todellisen rakkauden tunnus?
Giselle kuta kuinkin ottaa kuitenkin Robin neuvoista vaarin, ja treffailee hieman molempien miesten kanssa, vain tajutakseen, että Robert onkin se oikea.
Vastaukseni lapsille oli: ensin täytyy käydä treffeillä, sitten vasta mennä naimisiin! Auttamattomana romantikkona koen että "rakkautta ensi silmäyksellä" on kuitenkin itseäni enemmän miellyttävä versio, ja jota tapahtuu myös oikeassa elämässä, eikä vain satumaailmassa. Toki treffaile-ensin-ja-sitten-vasta-avioon on se, jota teini-ikäisille lapsilleni opettaisin, mutta en voi olla ajattelematta, että elokuva Lumottu olisi ollut paljon sadunomaisempi ilman että päähenkilö treffailee kahden kundin kanssa.
Tarvitsemme kaikki kuitenkin joskus uskoa pieneen arkipäivän taikaan, ja jopa siihen että meitä jokaista varten on olemassa Se Oikea. "Unelmien Prinssi" ei ole vain elokuvissa oleva myytti, vaan tavallista arkea monille. Kun kysyin omalta Prinssiltäni, mikä hänestä oli elokuvan sanoma, hän vastasi "kuuntele sydämesi ääntä". Ja etteikö muka Unelmien Prinssejä olisi olemassa?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti