Tapahtuipa jouluaattona...

Tunsin oloni alastomaksi, hän suorastaan riisui minua katseellaan, vaikka omassa mielessäni ainoa kinkku oli se jota juuri olin ahminut suurella ruokahalulla. Miehelläni taisi olla jo jälkiruoka mielessä, olihan hän jo aikaisemmin vihjaillut että joulun kohokohta on illallisen jälkeen. Olin leiponut mieheni herkkua, rommikakkua, joka oli mukavan kostea bermudalaisen ansiosta. Kakku oli muhinut keittiössä jo muutaman päivän, saaden minut lähes hulluksi kiusailevilla aromeillaan. Maltoin tuskin odottaa ja haaveilin jo isosta palasta rommikakkua suussani, kun mieheni keskeytti suussasulavat unelmani, ja antoi minulle salaperäisen vaaleanpunaisen paketin, joka oli sidottu mustalla satiininauhalla.

Olin yllättynyt, paketti ei näyttänyt sellaiselta, jossa olisi uusi porakone, vaikka sellaista olin toivonut, olin vanhoihin kaluihin jo niin kyllästynyt poraillessani kotiremontin yhteydessä. Riisuin paketin satiininauhoista ja nostin paketin yläosaa, jonka alta paljastui mustaa silkkipaperia. Silkkipapereihin oli kääritty rintaliivit, muutamat alushousut, jopa sukkanauhat ja mustat sukat.

Ai-jai-jai-jai... ajattelin, ukko-kulta on kymmenen vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa ostanut minulle hepeniä. Nyt jo itsekin kiittelin että lapset nukkuivat ylhäällä sängyissään, ja mieheni ei-niin-kainon pyynnön saattelemana aloin riisua vaatteitani, pitihän näitä upeuksia sovittaa saman tien. Olivat oikein Englannista asti tilattu - mieheni oli tehnyt mahtavaa työtä pikkuhousuagenttina ja löytänyt netistä Agent Provocateurin liikkeen.

Mutta missä mieheni oli hieman mennyt pieleen, oli hepenien koko.

Vaikka miten koitin tunkea rehevää etumustani kuppien sisään, niin ei. Pystyin tuskin hengittämään kun vaatekappale oli niin tiukka. Nännini lähes auttamatta tupsahtivat ulos. Ja kyseessä ei ollut 1/4 kupin tai mitkään muuutkaan demi-kokoiset tissintaskut, vaan kyseessä oli ihan klassinen: koko oli aivan liian pieni.

Vai olinko minä liian iso? Eikö miehelleni kelvannut D-kuppini, toivoiko että mahtuisin C-kuppiin? Vai oliko tämä hienovarainen vihjaus mitä olisi luvassa, jos laihduttaisin ne ylimääräiset kilot? Oliko hän vain tilannut tuotteet koska kataloogin kuvat olivat lähes pornahtavia ja hän tarvitsi silmänruokaa? Enkö minä kelvannut hänelle sellaisena kun olin?

Aloin tihrustaa itkua, en ollut todellakaan seksikäs liian pienissä tissiliiveissäni, sukkanauhaan en uskaltanut edes koskea. Tähänkö sitä oltiin tultu, en ollut tarpeeksi hyvä miehelleni ihan au naturel, pitäisi olla kaiken maailman hepeniä. Minusta ei ole mihinkään. Ja mikä vika vanhoissa pikkuhousuissani muutenkaan oli? Saako nämä lähettää takaisin? Onko täällä paketissa kuittia? Mitä hittoa? Maksoit näistä kuusisataa???? Oletko hullu?

Sanomattakaan selvää että ilta ei päättynyt sellaiseen kliimaksiin kuin mieheni oli odottanut, ja se rommikakkukin jäi minulta syömättä.


OPPITUNTI: jos toivot itsellesi hepeniä tänä jouluna, anna miehellesi tarpeeksi selkeät ohjeet ja kirjoita kokosi lapulle ylös. Parhainta on, jos pääset itse sovittamaan vaatteita, ja voit jopa kirjoittaa mallin ja koon ylös.