Kerrankin meidän kulmilla tapahtuu kotimaisesti mainittavaa!

IVANAhelsinki avasi pop-up liikkeen New Yorkin Lolitassa, ja olin perjantaina avajaisissa mukana. Pop-up liikkeen tarkoitus on kuin testata markkinoita, ja se on auki vain kuukauden päivät, ja sulkee ovensa maaliskuun 17. IVANAhelsinki myy tuotteitaan useiden jälleenmyyjien kautta Amerikassa, ja saanut kiitettävää huomiota amerikkalaisissa muotilehdissä, mutta tähän asti brändillä ei ole ollut omaa liikettä Amerikassa, ja mielenkiinnolla odotan josko tämä kuukauden koe-kauppa toisi pysyvän jalansijan firmalle New Yorkiin. IVANAhelsingin suunnittelija Paolo Suhonen jo asuukin New Yorkissa, joten pysyvälle kaupalle olisi senkin puolesta hyvä mahdollisuus.





IVANAhelsinki & Love Contemporary liike on parin korttelin päässä SoHon suositusta shoppailualueesta ja muutamaa korttelia Little Italy:n pohjois-puolella, ja paikaltaan hyvä kaupungin muoti-ihmisten joukossa. Liike on yhteistoteutus IVANAhelsingin ja Love Contemporaryn kesken.

Love Comtemporary on Paolo Suhosen toimittama uusi lifestyle-lehti, joka on modernin ajan manifesto rakkaudelle. Love Comtemporary on erotiikan juhlistus, ja myy nettisivuillaan, sekä liikkeessä myös eroottisia tuotteita. Jää nähtäväksi miten newyorkilaiset ottavat vastaan muodin ja näiden vempeleiden yhdistelmän saman katon alla.




Itse liike on mainio kurkistus suomalaiseen kulttuuriin ja suunnitteluun. Eero Aarnion Tupla Kupla valaisin toivottaa kadulla kulkijat tervetulleiksi astumaan liikkeeseen sisään, ja sisältä löytyy myös Eero Aarnion pallotuoli. Liike on moderni, ja galleria-tyyppinen, jossa voit ihailla IVANAhelsingin värikkäitä tuotteita kaupan seinillä olevilla hyllyillä, ja vaatteet roikkuvat yksinkertaisilla pyörillä varustetuilla telineillä, suoraan kuin muotinäytösten takahuoneesta antaen vaatteiden loistaa.



Seinällä roikkuu suuri taidekuva kotimaisesta järvimaisemasta, ja liikkeen takaseinää koristaa hennot koivun rungot naulattuna seinään.

Barack Obama valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi historiallisissa vaaleissa, ja Obama on Yhdysvaltojen ensimmäinen tumma-ihoinen presidentti.

Demokraattisen puolueen Barack Obama valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi vaaleissa jonka kampanjointi käytiin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen historiassa virtuaalisessa maailmassa. Olen seurannut Obaman vaalikampanjointia useiden blogien sekä sosiaalimedia sivustojen kuten Twitter ja Ustream avulla viimeiset puoli vuotta.

Useat spekuloivat Hillary Clintonin olevan ehdoton suosikki demokraattisen puolueen kandidaatiksi, mutta Barack Obama oli vaalien ainoa ehdokas, joka sata prosenttisesti tajusi sosiaalimediamarkkinoinnin ja viraalisen kampanjoinnin arvon ja käytti sitä virtuaalisessa kampanjoinnissa hyväkseen.

Barack Obaman kampanja tavoitti ei ainoastaan kansakunnan, vaan koko maailman internetin avulla.

Viraalisen sosiaalimediamarkkinoinnin kauneus on verkostoituminen ja sen verkoston hyväksikäyttäminen. Ajattele asiaa vaikka työpaikan kahvitaukojuoruiluna - yksi kertoo viidelle mehevän juorun aamukahvilla, lounas aikaan mennessä jokainen viidestä on kertonut viidelle, ja päivän loppuun mennessä koko firma tietää asiasta. Näin toimii myös viraalimarkkinointi - ja usein "uutisen" kertojana on siis aivan joku toinen taho kuin uutisen kohde. Presidenttikampanjasta puhuttaessa Barack Obaman kampanja toimisto ei siis itse luonut kaikkea välitettävää materiaalia, ja luonut satoja blogeja, vaan he verkostoituivat ihmisten kanssa, jotka kannattivat Obamaa. Ja kannattajat välittivät sanomaa viraalisti ja virtuaalisesti internetin avulla.


Yhtenä esimerkkinä toimii islantilaisen internetmarkkinointikonsultin Hjörtur Smárasonin nettisivu If The World Could Vote, joka pyysi koko maailmaa äänestämään oman suosikkinsa vaaleissa. Hjörtur, kuten monet muut yksittäiset blogaajat, aloitti hankkeen aivan omasta tahdostaan, ja ottamalla yhteyttä ihmisiin ympäri maailman kuukausia sitten - jopa minuun, ja käänsin sivun tekstin suomeksi! Hjörturin nettisivu sai yli 868,144 äänestäjää 213:sta maasta ja toimii hyvänä esimerkkinä miten yksittäinen ei presidentti-kampanjaan sitoutunut sivusto loi mielenkiintoa kampanjaan - maailmanlaajuisesti.

Barack Obaman sosiaalimedian hyväksikäyttö kampanjoinnissa tulee olemaan viraalimarkkinoinnin esimerkkitapaus sosiaalimediamarkkinoinnin oppikirjoissa. En nyt pitkästytä sinua luennolla sosiaalimediasta, vaan haluan näyttää miten Obama tavoitti nuo kymmenet tuhannet avainhenkilöt jotka olivat kuin ne viisi ensimmäistä jotka kahvitauolla kuulivat mehevästä juorusta. Vaikka Obaman kampanja loi totta kai omat nettisivut ja blogin, suurin osa verkostoitumisesta kuitenkin tapahtui muiden sosiaalimediasivustojen avulla. Obaman kampanja meni niille sivustoille, joissa ihmiset jo valmiiksi olivat, eivätkä vain odottaneet että ihmiset saapuvat heidän sivuilleen, minkä virheellisesti monet firmat tekevät.

Obaman kampanja tavoitti nuoret äänestäjät MySpace sivuston avulla.

Facebook sivustolla Obamalla oli useampikin sivu, niin oma henkilökohtainen sivu, kampanjasivusto ja jopa Obaman vaimolla oli oma sivusto, samoin suurimmilla kohderyhmillä kuten nais-kannattajat tai veteraani-kannattajat. Jokainen kohderyhmä sai oman osansa huomiota.


Ammattimaisemmalla sivustolla LinkedIn Barack Obama verkostoitui yrittäjien, korkeastikoulutettujen ja useiden eri alojen ammattilaisten kanssa - Barack Obama kuuluu jopa minun LinkedIn kontakteihini!

Sivulla MeetUp Obama-faneihin pidettiin yhteyttä, ja he pystyivät helposti löytämään mitä milloinkin paikkallisilla tahoilla tapahtuu ja uudet kannattajat löysivät helposti omien kaupunkiensa kannattaja-ryhmät.



Obamalla on toki oma YouTube kanava, josta löydät kampanjan aikana tehdyt Obama-videot, haastatteluja kannattajien kanssa, Obaman puheet ja TV-esiintymiset. Ja ne jotka todella halusivat kampanjan aikana tietää mitä milloinkin tapahtuu Obaman UStream kanava välitti videota reaaliajassa. Niille jotka halusivat katsella mielummin valokuvia, Obaman Flickr sivu antoi kampanjasta parhaimman kuvan.


Friend Feed ja Twitter sivuilla Obaman kampanja välitti viestejä kampanjan kulusta reaaliajassa. Useasti lehdistötiedoitustilaisuuksien sanomat olivat Twitterillä muutamaa sekuntia sanomisesta, kuin taas TV uutiset välittivät sanoman vasta ilta-uutisissa. Itseasiassa - itse luin tänään jopa Twitter-sivustolta vaalituloksen - muutamaa minuuttia aikaisemmin kun TV-kanavani sen julkaisi.

Obama sanoi voitto-puheessaan
"And above all, I will ask you join in the work of remaking this nation the only way it's been done in America for two-hundred and twenty-one years - block by block, brick by brick, calloused hand by calloused hand."

pyytäen kaikkia yhdessä liittymään työskentelemään kansakunnan hyväksi kuten se on tehty kaksisataakaksikymmentäyksi vuotta - palikka kerralla, "block by block", mutta uskon että nykyaikana ja Obaman virtuaalisen vaalikampanjan menestyksen avulla voisin uskoa että Amerikka tullaan rakentamaan entistä eheämmäksi "blog by blog" , yksi blogi kerralla. Sosiaalimedia on tullut jäädäkseen.


Ja Trendi Frendikin aikoo jatkaa taas blogailuja hieman tiheämpään tahtiin kuin viime aikoina, nyt entistäkin inspiroituneempana!

Jutun kirjoitti Katja Presnal, PR & sosiaalimediamarkkinointi konsultti, joka blogailee sivuilla Skimbaco Lifestyle ja Ladybug Landings. Katjan tavoitat useimmiten Twitter-sivustolla.

Lokakuun ensimmäisenä vietetään virallista nartun päivää. Official Bitch Day' na meillä kaikilla naisilla, ikään ja taustaan katsomatta, on oikeus ellei jopa suoranainen velvollisuus päästää ulos kaikki se kuona, joka mieliimme on vuosien varrella varastoitunut.

Henkisten patojen voi antaa sortua turvallisin mielin Fabulously40 -sivuston ymmärtäväisessä ympäristössä. Eli sille v-mäiselle kirjastontädille tai lähiravintolan tärkeilevälle ovimiehelle ei edelleenkään kannata ihan suin päin lähteä vuodattamaan siulunsa syvimpiä tuntemuksia.

Armottoman Bitchailun ohella sivustolla on luvassa myös palkintoja. Hyvää ei odota koskaan liian kauaa!

Nobelisti John Steinbeckin kirjaa mukaellen matkamme ensimmäinen osuus saa nimekseen: Matka Luckyn kanssa.

Lucky on viisikiloinen Bichon Frise, autoilemme kaksin USA:n itärannikkoa New Yorkista Floridaan valtaväylä Interstate 95 pitkin. Muun perheen ja mieheni vanhempien on määrä lentää kahta päivää myöhemmin Miamiin, jonka liepeillä lomailemme joulun yli

Reittikartta

Armas aviopuolisoni on ollut viikon reissussa ja palaa takaisin kotiin parahiksi matkaamme edeltävänä iltana. Siipan kotiuduttua käymme tankkaamassa auton sekä tarkistamassa renkaiden ilmanpaineet. Pakkaan auton ja kiiruhdan aikaisin suihkun kautta sänkyyn, kello on soimassa aamulla 4.30.

Pikaisen aamiaisen jälkeen kannan autoon loput matkatavarat, käyn antamassa lähtöpusut nukkuvalle tyttärelleni. Kertaan vielä viimehetken ohjeet vilkuttamaan heränneelle siipalle ja starttaan aikaisen aamun jäätävässä tihkusateessa kohti etelää.

Ensimmäinen pullonkaula on George Washingtonin silta Manhattanin pohjoispuolella. Hudson virran ylittävä, kahdessa tasossa kulkeva silta kuuluu maailman vilkkaimmin liikennöityihin. Silta on useimpiin vuorokauden aikoihin ruuhkautunut, toivon meidän olevan liikkeellä ennen joka aamuista liikennesumaa. Valitsen vahingossa rekkaliikenteelle tarkoitetun kaistan, virheeni osoittautuu onnekkaaksi, sillä vierellä näkyvä henkilöautoille varattu väylä on pahasti ruuhkautunut kolarin seurauksena.

George Washington Bridge

New Jerseyn puolelle päästyämme alan painella kaasujalalla koreasti. Kulkureittimme, New Jersey Turn Pike on sama väylä, jota Sopranos´ien alkutunnarissa kuvataan. Sarjan musiikki alkaa kummitella mielessäni, löydän pelastukseksi radion joulumusiikkia soittavan kanavan ja eläydyn esittämään duettona Josh Grobanin kera I’ll be home for Christmas -kappaletta. Kukaan ei ole kieltämässä tunteikasta tulkintaani, koira nostaa takapenkillä päätään ja karkaa pian uudelleen untenmaille. Auringon noustessa itäisessä taivaanrannassa pyyhällämme kohti etelää. Liikennettä ei ole juuri nimeksikään, matkaamme hidastaa ainoastaan toistuvat tietullit.

Matkavauhtimme hiipuu saapuessamme Washington D.C:n ohittavalle osuudelle. Aamupäivän liikenne matelee pysähtyen välillä kokonaan. Etelään vievät viisi liikennekaistaa ovat tukossa, autot ahtautuvat puskurit kiinni toisissaan moottoritien jokaiselle vapaalle neliömetrille.

Päästyämme Virginian osavaltioon tankkaan polttoainetta ja lisää kahvia FBI:n koulutuskeskuksen kotikaupungissa Quanticossa. Lyhyen pyrähdyksen ja puskan-nuuskinta-jalannosto-session jälkeen matkamme jatkuu. Päätän poiketa I 95 -tieltä ja ohittaa Patricia Cornwellin Scarpetta kirjoista tutun Richmondin kiertotietä. Washingtonin ohittamiseen kulunut aika on kurottava kiinni, en halua toistamiseen juuttua suurkaupungin liikenteeseen.

Aurinko paistaa lämpimästi, säädään vakionopeuden 120 tuntikilometriin ja annan maisemien vaihtua. Aamun pikkupakkaset ovat lämmenneet yli 20 plus-asteeseen, tunnen itseni vakosamettihouisuissani kertakaikkisen ylipukeutuneeksi. Takapenkillä lojuva untuvatakkini on saamassa ansaitun kahden viikon virkavapauden; tällä reisssulla sitä tulen tuskin tarvitsemaan.

Ohitamme kirjoista ja elokuvista tuttuja paikannimiä, moottoritie hujahtaa Cape Fear –joen yli, en kaipaa läheisempää tutustumista Atlantin rannikolla sijaitsevaan lomakohteeseen. Päivän kääntyessä iltaan alan tähystellä sopivan näköistä paikkaa majoittumista varten, sellainen löytyykin Lumbertonista läheltä Etelä-Carolinen rajaa. Popsin perunalastuja päivälliseksi, muutaman pissireissun pääätteeksi kaadumme Luckyn kanssa yliväsyneitä sänkyyn. Takana on kunnioitettavat 1000 kilometriä moottoritietä.

Yöllä herään Luckyn haukuntaan kesken unien, oven takaa kuuluu liikettä. En väsymykseltäni jaksa kuitenkaan korvaani lotkauttaa; Lucky pitää haukunnallaan huolen siitä, että mahdolliset sarjamurhaajat ja muut huoneeseeni pyrkijät tietävät tulleensa tunnistetuiksi. Liekö päivän aikana kulkemani reitti saanut mielikuvitukseni täysin raiteiltaan, pohdin ennen kuin uni vie taas voiton.

Ulkomamman seikkailut jatkuu...

Silloin viimeistään tietää, että joulu on jo kirjaimellisesti ovella kun lehtien yleisönosastoilla ja internetin keskustelupalstoilla alkaa jokavuotinen jouluvalokeskustelu. Osalle valot tuovat piristystä pimeimpään vuodenaikaan, toisten mielestä ne pitäisi lailla kieltää.

Kohtuus lienee avainsana jouluvalojenkin kanssa, itselläni on ollut kyseenalainen kunnia asua jo toistamiseen kulmakunnan kirkkaimmin valaistun talon naapurustossa. Vaikka valot eivät elämääni laisinkaan häiritse, hiipii mieleeni toisiaan pelko, että kotikatumme muistuttaa ilmasta käsin lentokentän kiitorataa ja laskeutuva jumbojet erehtyy JFK:n sijainnista.

HGTV- kanavan mukaan ainakin yksi jouluvalaistukseen hurahtanut talonomistaja löytyy jokaisesta naapurustosta. Kanavalla pöyrii ohjelma, jossa esitellään talon väkeä valokulissin takaa. Milloinkahan oma naapurini onkaan vuorossa?

HGTV on kodin sisustukseen ja rakentamisen erikoistunut TV kanava. Jos et jo ole jäänyt koukkuun, pääset altistumaan kätevästi kanavan webbisivuilla tästä.

Kuvien lähde:
Kolme ylintä HGTV
Kaksi alimmaista Ulkomamma (kuvia entisen ja nykyisen kotikadun varrelta)

Hyvä ystäväni palasi usean USA:ssa vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Marraskuun neljäntenä torstaina hän kaivoi kaapin kätköistä kalkkunakoristeet siivittämään vuoden suosikkijuhlan, kiitospäivän tunnelmaa. Helsingin marraskuisessa vesisateessa, tavallisena tortai-iltana kiitospäivän tunnelmaan oli kuitenkin vaikea päästä, kalkkunakoristeetkin olivat kuulemma tuntuneet lähinnä korneilta. Kiitospäivän vietto suomalaisympäristössä loppui ystävältäni tähän kertakokeiluun, seuraavina vuosina hän tyytyi juhlinnan sijaan muistelemaan lämmöllä amerikassa viettämiään kiitospäiviä.

Kiitospäivän historia

Ensimmäisen kiitospäivän ajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Yleisimmin uskotaan ensimmäisen kiitospäivän olleen vuonna 1621 kun Plymouthin uudisasukkaat viettivät sadonkorjuujuhlaa yhdessä Wampanoag intiaanien kanssa. Kuvernööri William Bradford julisti päivän kansalliseksi pyhäpäiväksi.
Toisen kertomuksen mukaan jo kahta vuotta aikaisemmin brittiläiset uudisasukkaat olivat viettäneet juhlaa Berkeleyn Plantaasilla, Virginiassa, kiitoksena vaikean ja pitkän Atlantin ylityksen onnistumisesta.
Jo ennen Eurooppalaisten tuloa USA:n mantereelle monet intiaaniheimot viettivät syksyistä sadonkorjuujuhlaa, josta nykyisen kiitospäivänkin katsotaan juontavan juurensa.

Olipa ensimmäisen kiitospäivän tapahtumapaikka näistä mikä tahansa, keskeistä kiitospäivän vietossa on perinne, joka on elänyt läpi vuosisatojen amerikkalaisten perheiden yhteenkokoontumisen ja kiitoksen juhlana.

Kiitospäivää vietetään USA:ssa marraskuun neljäntenä torstaina, Kanadassa lokakuun toisena maanantaina. Kiitospäivän vietto ylittää USA:ssa laajuudessaan jopa joulun, juhlintaan osallistutaan uskonnollisesta taustasta riippumatta. Kiitospäivän nelipäiväinen viikonloppu on myös vuoden vilkkain matkustusajankohta USA:ssa.

Nykyajan kiitospäivän ateria

Ensimmäisen kiitospäivän menuusta ei ole tietoja, suurella varmuudella voidaan kuitenkin olettaa, että perinteisiä kiitospäivän herkkuja kuten kurpitsapiirasta tai perunamuussia ei ruokapöydästä löytynyt. Historioitsijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että jonkin sortin kanalintu koristi juhlapöytää. Lisäksi ajan tavan mukaisesti tarjolla oli myös muita liharuokia, kovaa ruumillistä työtä tekevien uudisasukkaiden juhlan proteiinipitoisella ruokalistalla kasvikset olivat sivuroolissa.

Vaikka kiitospäivä ei ihan istukaan suomalaiseen juhlaperinteeseen muistuttaa kiitospäivän ateria monilta osin suomalaista joulupöytää. Kotimaisiin jouluruokiin vaihtelua kaipaava voi tänä vuonna valmistaa kinkun sijaan kalkkunan, perinteisten lootien seassa tai sijaan voi jouluaattona nautiskella vaikkapa bataattilaatikkoa.

Kalkkuna

Kiitospäivän aterialla keskeisessä asemassa on kalkkuna. Perheillä on omat traditionsa kuinka paras kalkkuna valmistetaan; osa paistaa sen uunissa, myös ulkona uppokeittimissä porisevat kalkkunat ovat varsin yleisiä.

Kalkunan kanssa tarjotaan paistinkastiketta, ehdoton lisä ovat myös karpalopohjaiset hyytelöt ja kastikkeet.

Erilaiset lisukkeet kuuluvat kiitospäivän aterialle, näistä ehkä yleisimmät ovat kalkkunan täyte ja perunamuhennos. Täytettä ei enää useinkaan ahdeta paistovaiheessa linnun sisään, raa’asta kalkkunasta täytteeseen valuvat nesteet eivät välttämättä ehdi kypsentyä linnun kanssa samaan tahtiin, riskiä ruokamyrkytyksestä ei haluta ottaa.

Uunissa paistettu kalkkuna

Uunissa kalkkunan voi paistaa paistopussissa, folioon käärittynä tai ihan sellaisenaan. Kalkkunan voi maustaa erilaisilla mausteilla ja yrteillä. Esim. öljyä, hinonnettua valkosipulia, rosmariinia, suolaa ja mustapippuria sekoittamalla saa melko jämäkän soossin, jonka voi levittää kalkkunan nahan alle. Nahan alle levittämällä liha maustuu hyvin, öljy pitää nahkan kosteana ja estää lintua kuivumasta.

Kalkkunan paistaminen paistopussissa on ehkä vaivattomin keino. Mikäli kalkkunan paistaa löyhään folioon käärittynä tai ilman foliota tulee lintua vallella pitkin paistoa nesteellä, valeluliemen voi valmistaa esim. valkoviinistä, voisulasta ja rosmariinista.

Kalkkuna paistetaan 160 -175 asteisessa uunissa, liian korkea lämpötila kuivattaa ja sitkistyttää lintua. Paistomittari laitetaan linnun reiteen. Kun lämpömittarin näyttää 83 astetta on kalkkuna kypsä.

Bataattilaatikko

Herkullinen lisuke suomalaisten lanttu- ja porkkanalaatikoiden rinnalle on bataateista valmistettu laatikko. Sen valmistukseen tarvitaan:

Reilu kilo battaatteja (n. 3 isoa), pestyjä kuorineen
2 suurehkoa kananmunaa, rakenne vatkataan rikki haarukalla
3 ruokalusikallista voita, sulatettuna + lisäksi pannun voiteluun
2 tiiviiksi puristettua ruokalusikallista ruskeaa-/fariinisokeria
1 teelusikka suolaa
½ teelusikkaa jauhettua kanelia
½ teelusikkaa jauhettua inkivääriä
Ripaus vastaraastettua muskottipähkinää
Jauhettua mustapippuria
n. ½ desiä pekaanipähkiöitä, hienoisesti murskattuina

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Tee bataatteihin haarukalla muutamia reikiä ja laita ne uunipellille. Paista pehmeiksi. n. 45-60 minuuttia, anna jäähtyä.

Alenna uunin lämpötila 175 asteeseen. Kaavi bataatit kuoristaan ja hienonna muusiksi. Lisää kananmunat, voi, fariinisokeri ja loput mausteet. Sekoita seos tasaiseksi.

Voitele n. 20 x 20 cm vuoka. Levitä bataattiseos vuokaan, ripottele pintaan pekaanipähkinöitä. Paista 30-40 minuuttia kunnes paistos hieman kuohkeutuu. Tarjoile välittömästi.

Lähteet ja lisää aiheesta:

History.com
Better Homes and Gardens
Wikipedia
Infoplease
Butterball

Kiitos kivasta Peppi Pitkätossun peruukki-ideasta! Tässä meidän muksut koulun Halloween paraatissa!

Koulussa kuultua tokaluokkalaisten kesken...

Isabella: Tacey, kuka sää oot?

Tacey: Mä oon se tyttö Taru Sormusten Herra-elokuvasta.

Isabella: Ai jaa, en ole kuullutkaan.

Tacey: Kuka sä oot?

Isabella: Mä oon Peppi Pitkätossu.

Tacey: Ai, en ole kuullutkaan.

Byrokratian takia kymmeniä jos ei jopa satoja ilmasammutukseen erikoistuneita helikoptereita on vain odottanut lentolupaa, ja on ollut kokonaan osallistumatta Kaliforniassa riehuvan maastopalon sammutustöihin.

- Olemme nyt viikon odottaneet, koska saamme luvan lentää Kaliforniaan auttamaan, sanoo coloradolaisen helikopteri-yrityksen edustaja, joka haluaa pysyä nimettömänä.



Tosi asia on, että harva yksityinen ilmasammutus-helikopteri on osallistunut Kaliforniassa riehuvan tulipalon sammutukseen Yhdysvaltojen metsähallituksen sääntöjen takia. Myös muutama tusina Kansalliskaartin, sekä yhteensä kymmeniä Rannikkovartioston, Laivaston ja Armeijan helikoptereita oli lentämättä usean päivän ajan byrokratisista syistä johtuen. Saman aikaisesti satoja koteja tuhoutui maastopalossa, ja tuhansia ihmisiä jouduttiin evakuoimaan - aivan turhaan.

Yhdysvalloissa metsähallitus on vastuussa metsä- ja maastopalojen sammutustöistä, ja sammutustyö näin ollen tapahtuu valtakunnallisten lakien alaisuudessa, eikä osavaltioiden. Valtio ei kuitenkaan omista sammutustöihin tarvittavia helikoptereita, vaan palkkaa ne tarvittaessa yksityisiltä yrityksiltä. Koska yrittäjyyttä maassa kannustetaan, laki myös suojelee yksityisiä yrityksiä kieltämällä valtion omistaman koneiston käyttöä ennen kuin yksityiset voimavarat ovat jo käytössä.

Tämän hetkinen laki vaatii että jokaista sammutustyöhön palkattua helikopteria vastaan on palkattava valtion palvelukseen myös vastuuhenkilö kyseisestä helikopterista. Samoin laki vaatii että jokaisessa sammutustyöhön osallistuvassa helikopterissa pitää lentäjän ja sammutustyöntekijän lisäksi olla myös palon seuraaja paikalla - jonka ainoa tehtävä on seurata palon kehitystä tai etsiä maastosta kuumapesäkkeitä. Tämä käytännössä tarkoittaa kahden tarpeettoman ihmisen pakollista palkkausta per pelastustyöhön osallistuva helikopteri.

Tälläinen niin sanottujen turhien töiden keksiminen on aika normaalia käytäntöä Amerikassa - palkataan yksi kaivamaan kuoppaa ja toinen täyttämään se, ja näin saadaan rahaa enemmän talouden kiertokulkuun. Clinton oli oikein kuuluisa työpaikkojen nyhtämisestä tyhjästä.

Amerikassa normaali metsäpalokausi kuitenkin loppui jo yli kuukausi sitten, ja metsähallitus irtisanoi suurimman osan sopimuksista yksityisten sammutushelikopteri-yritysten kanssa, ja lomautti helikoptereista vastaavat valtion palkkalistoilla olleet henkilöt.

Koska Kalifornian tulipalossa lain vaatimia vastuuhenkilöitä yksityisille helikoptereille ei löytynyt, eivät yksityiset helikopterit saaneet osallistua sammutustöihin.

Kysyin coloradolaisen helikopteri-yrityksen edustajalta, että eikö Kaliforniassa ole niin paljon rikkaita ihmisiä, että olisivat voineet yksityisesti palkata sammutus-helikoptereita pelastaakseen kotinsa.


- Moni itseasiassa sitä yrittikin, mutta maastopalojen takia ilmatila oli suljettu, ja sen alueella lentäminen oli ainoastaan Ilmailuhallituksen luvan varassa, ja Metsähallitus taas ei antanut muille kuin omassa valvonnassaan oleville sammutuskoptereille ja -lentokoneille lupaa lentää. Kukaan yksityinen lentäjä ei edes haluaisi riskeerata omaa uraansa lentämällä kielletyllä alueella - se on myös rikos josta voi joutua vankilaan, kertoo tuttu helikopteri-lentäjä.



Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger vannoo että aikoo saada näihin lakeihin muutoksen ensi kesän palokautta varten. Hän myös onnistui saamaan erikoisluvan Kansalliskaartin helikoptereille lentää ilman ylimääräistä henkilöstöä - mutta siihenkin meni usean päivän verran ennen kuin se meni hallituksessa läpi.

Vaikka Trendi Frendi ymmärtää lakien tarpeellisuuden, niin jossain vaiheessa lakien laatijoidenkin pitäisi ottaa järki käteen ja tehdä pikaisia lakimuutoksia kun ihmishenget ovat kyseessä.

Kuvat: Trendi Frendin kuva-arkisto

Kirje ulko-suomalaiselta äidiltä joka on juuri muuttanut Tennesseehen. Ensimmäinen sarjassa "Kirjeitä maailmalta"


Tervehdys kantrin kehdosta, täältä Nääsvillen kulmilta!

Paikallisilla radio-kanavilla kilpailevat kuuntelijoista toinen toistaan surkeammilla tarinoilla laulavat country-tähdet (nyky-maalaisromantiikkaa parhaimmillaan: ”ostaisin sulle flat screen tv:n jos olisi rahaa” tai ”miksi jätit minut vaikka suostuin kanssasi kauriin metsästykseenkin?”).

Avolava-autot valtaavat maantiet puskuritarroineen joissa varoitetaan ”takapenkilläni on haulikko” tai kehuskellaan ”olen juntti, ja ylpeä siitä”. Hiihtoboksi avolavan takana kummastutti, etenkin kun lähimpiin rinteisiin on ylli tuhannen kilometrin ajomatka. Mutta suksiboksissa säilytetään varmasti sitä haulikkoa...

Minun ei tarvitse edes kaupassa avata suutani, kun tämä ystävällinen country-kansa jo kyselee, olenko läpikulkumatkalla vai juuri muuttanut tänne, tai suoraan toivotetaan tervetulleeksi ”uuteen etelään”. Erotun massasta kuin pingviini punatulkuista.

Perinteisestä syvästä etelästä ei kuitenkaan voi puhua. Tennesseehän on vanhaa plantaasi-maata, jossa on yhä rikkaita sukuja jotka alunperin rikastuivat puuvilla-plantaaseilla, mutta tämä Nahsvillen pohjois-osa on uutta aluetta, uudempaa teollisuutta, uusia asuma-alueita, ja on kasvamassa räjähdysmäisesti.

Uutta kotia etsiessämme löysin kuitenkin yhden aivan ihastuttavan Tuulen Viemää-tyyppisen pikku plantaasin, jossa olisi ollut tilaa takapihalla vaikka hevosille. Hinta talovanhuksella oli uskomattoman edullinen, ja pääni jo pyöri sisustus-suunnitelmista, kun odottelimme kiinteistövälittäjää talon pihapiirissä. Harmi vain, että talo oli niin huonokuntoinen sisältä, että remontoimiseen (mm. seinien suoristamiseen ja rappusten uudelleen rakentamiseen) olisi mennyt lähes yhtä paljon rahaa, kuin koko talo maatilkkuineen oli. Kyseessä oli niin isosta urakasta että pienten lasten äitinä en hommaan ryhtynyt.

Niinpä ryhdyimme talonrakentajiksi. Tuon unelma-plantaasin jälkeen ei juurikaan muita talovanhuksia löytynyt, ja sormeni syhysivät suunnittelemaan ja sisustamaan. Kävi ilmi, että Tennesseessä saa mahdollisesti kaikista eniten koko maassa vastinetta rahalleen talonrakentamisen merkeissä, joten ajattelin, miksei? Kerran sitä täällä ollaan, joten aloin suunnittelemaan omaa plantaasiani, modernia sellaista. Laitan tähän muutamia kuvia talosta, kun se oli rakennusvaiheessa, mutta en halua että saat sellaisen kuvan että Kroisoksia tässä ollaan.

Tämä 400 neliön talo Nashvillen pohjois-puolella uuden uudessa naapurustossa maksoi rakentaa noin 300,000 euroa. Ja hintaan kuului melkein 300 neliötä kirsikkapuista lattiaa, jalkapallokentän kokoinen takapiha, kaksi keittiötä ja kolme isoa kylpyhuonetta muutaman pikkuvessan kera. Ja tuo etupihan nurmikko, joka on laitettu pihalle rullalta, päivää ennen kuvan ottamista. Takapihalle nurmikon laittaminen olis maksanut muutaman tuhatlappusen lisää, joten se vieläkin näyttää rakennustyömaalta..

Surullista on että tuskin tämä talo näkee sata-vuotis syntymäpäiviään, ja kahdeksankymmenen vuoden päästä joku surkuttelee samalla tavalla kuin minä tuota yhtä talovanhusta. Miksei ole rakennettu kunnolla ensimmäisellä kerralla?

Talon rakennusvaiheessa sain mini-sydänkohtauksia miten seinien väliin laitettiin jotain lastulevyn ja pahvin sekoitusta - sellaista josta meni käsi läpi jos tarpeeksi tönäisi. Kosteudenestona oli K-kaupan muovipussin paksuista muovia. Eli moni kakku päältä kaunis, ja me vain teimme mitä parhaaksi sillä hetkellä näimme. Ja menimme veden virtauksen mukana...

Ilmaston puolesta Tennessee on melko syvää etelää, vaikkei nyt ollakaan niin hirmuisen etelässä Amerikassa, Suomeen verraten kyllä. Toppatakeille ei ole talvisin tarvetta - lämpötila on siinä +15C paremmalla puolella talvisinkin. Mies on arvatenkin onnessaan, 12 kuukautta vuodessa moottoripyöräkelejä... Rehellisesti sanottuna, ei minullakaan lumitöitä ole ikävä, mutta jouluisin lunta kaipaan. Hurjat hurrikaanit pelottevat ja tuhoavat seutuja aina ajottain, mutta muuten elämä täällä Tennesseen perukoilla on leppoisaa ja leutoa.


Terveisin,
"eteläistynyt pohjoisen tyttö"

Haastateltavana Danielle Friedland, Celebrity Baby Blogin omistaja.

Julkkisvauvat, julkkisten raskaudet, ja Hollywood-tähtien raskausmasut ovat jo viimeisen viiden vuoden ajan olleet tarkan uutisoinnin aiheena. Muoti- ja naistenlehtien kansikuvissa ei enää komeile malleja, vaan näyttelijät ja muut Hollywood-tähtöset.

Yhä useampi Hollywood-tähti on lanseerannut oman vaatekokoelmansa, kuten Gwen Stefani ja Sienna Miller, ja myös lastenmuodin suurimpia suunnannäyttäjiä on mitä vaatteita julkkislapset käyttävät.

Suurin ja kattavin sivusto, joka keskittyy vain julkkistenlapsiin, vauva-uutisiin ja muoti-ilmiöihin on Celebrity Baby Blog.


Raskaus, äitiys ja jopa niiden raskauskilojen saanti tekevät Hollywood-tähdistä, hm, normaaleja! Me tavalliset pulliaiset osaamme paremmin samaistua super-tähtiin kun kuulemme että heilläkin on samoja iloja ja suruja kuin meillä omien lastemme kanssa. Celebrity Baby Blogin sivuilla käy yli 2.3 miljoonaa eri lukijaa joka kuukausi ja sivuja klikkaillaan jopa yli neljän miljoonan verran - kuukausittain.

Minulla oli mahtava tilaisuus tutustua Danielle Friendlandiin, supernaiseen Celebrity Baby Blogin takana. Danielle on blogin omistaja, päätoimittaja, ja julkaisija. Celebrity Baby Blog sai alkunsa osa-aikaisena kirjoitteluna lounastunneilla tai työpäivien päätyttyä, mutta tänä päivänä palkkalistoilla on 14 muutakin toimittajaa ja sivustolla julkaistaan noin 20 juttua päivässä.



Katja: Kerro meille hieman itsestäsi.

Danielle: Siitä lähtien kun osasi kirjoittaa, olen kirjoittanut juttuja. Kolmannen luokan aineitani kehuttiin luoviksi ja kuudennella luokalla runojani jo julkaistiin yliopiston julkaisuissa. Vuonna 1994 yliopistossa loin nuoren naisen päiväkirja-tyyppisen kirjoitelman, joka sai paljon kiinnostusta, ja ystäväni dave kutsuukin sitä ensimmäiseksi blogiksi. Työelämä vei kuitenkin muualle kuin kirjoittamisen pariin.


Katja: Olet toimittanut Celebrity Baby Blogia vuodesta 2005, onko se ensimmäinen virallinen blogisi?

Danielle: Ei, Celebrity Baby Blog on itseasiassa kolmas blogini. Ensimmäiset kaksi olivat henkilökohtaisia kirjoitelmia ja toinen keskittyä kutomiseen! Minulla ei ollut aavistustakaan että tämä kolmas blogini saavuttaisi näin suuren suosion, tai että julkaisisin sitä vielä muutaman vuoden jälkeenkin ja nyt se on minulle kokopäiväinen työ.


Katja: Mistä sait ideat aloittaa Celebrity Baby Blogin?

Danielle: Kaikki kunnia menee aviomiehelleni! Katsoimme yhdessä Golden Globe juhlaa vuonna 2005 ja osoittelin kuka Hollywood-tähdistä on juuri saanut vauvan, ja kuka on raskaana. Mieheni ehdotti että jakaisin tietoni muidenkin kanssa ja loisin blogin aiheesta. Niin syntyi Celebrity Baby Blog ja olen nauttinut luovana yrittäjänä olemisesta valtavasti. Lopetin aikaisemman työni kun tyttäreni Anya syntyi ja siitä lähtien olen toimittanut blogiani kokopäiväisesti.


Katja: Mikä on parasta työssäsi?

Danielle: Nautin suunnattomasti kun saan olla oman itseni pomo ja laatia itse kaikki pelisäännöt. Olen aina ollut nokkimisjärjestyksessä alimmalla sijalla ja purrut hampaita yhteen työpaikoilla joissa piti noudattaa tyhmiä sääntöjä. Yksikin firma kielsi naispuolisia työntekijöitä tulemaan töihin housut jalassa! Ensimmäistä kertaa elämässäni, nyt oikein odotan että työviikko alkaa maanantaisin!


Katjan lisäys: Danielle työskentelee yleensä myös viikonloppuisin, ja haastattelukin tehtiin lauantaina.


Katja: Millainen on normaali työpäiväsi?

Danielle: Herään yleensä puoli seitsemältä tyttäreni kanssa ja syömme yhdessä aamiaista ja touhuamme yhdessä kunnes yhdeksältä haemme lastenhoitajamme juna-asemalta. Sen jälkeen vietänkin normaalin 8 tunnin työpäivän vastaten e-maileihin, delegoiden työtehtäviä, ja ollen yhteydessä niin toimittajiini kuin PR firmoihin ja mainostajiimme. Puoli kuudelta vien lastenhoitajan taas juna-asemalle ja vietän aikaa perheeni kanssa. Yleensä mieheni laittaa Anyan nukkumaan, ja usein teen illalla töitä vielä 2-3 tuntia. Koitan kyllä oppia rentoutumaan enemmän, ja työskennellä vähemmän!


Katja: Kuka oli ensimmäinen julkkisvauva josta halusit tietää enemmän?

Danielle: Ensimmäinen julkkisraskaus jonka huomasin oli Demi Moore poseraamassa alasti Vanity Fairin kannessa, mutta Reese Witherspoonin raskaus oli varmasti ensimmäinen josta halusin lukea lisää, sillä hän oli sama ikäinen kuin minä ja siis melko nuori saadessaan tyttärensä Avan. Madonnan tytär Lourdes myös kiinnosti minua.


Katja: Kuka on sinun suosikki julkkiksesi? Ja julkkis-vauva?

Danielle: Tuohon täytyy vastata Jennifer Garner ja Violet Affleck, koska he vaikuttavat niin tavallisilta. Enpä olisi yllättynyt, jos he ilmeistyisivät samaan äiti-lapsi ryhmään jossa minä ja tyttäreni käymme, he vaikuttavat toimivan samalla tavalla kuin normaalisti vanhemmat toimivat.

Toisaalta valokuvista päätellen Katie Holmes näyttää olevan todella äitiydelle antautunut ja olevan huolehtiva äiti Surille, vaikkei Katie Holmesin suhteessa Tom Cruiseen olekaan mitään tavallista.



Katja: Ottavatko julkkikset joskus sinuun yhteyttä?

Danielle: Ei tähän mennessä ole.


Katja: Mikä tapahtuma Celebrity Baby Blogin historia aikana on ollut sinulle kaikista tärkein?


Danielle: Me yleensä kirjoitamme mitä People-lehti on kirjoittanut, mutta viime aikoina he ovat alkaneet siteeraamaan meitä!


Katja: Kiitos haastattelusta Danielle, oli todella mukava jutustella!

Danielle: Kiitos itsellesi Katja!

Kunnalliset koulut kirjoineen ovat maksuttomia, oppilaat ostavat kuitenkin itse tarvittavat kynät, kumit ja vihkot ynnä muut tilpehöörit. Paikalliset koulut lähettävät hyvissä ajoin kotiin tarvikelistan tulevaa kouluvuotta varten. Ja lista on pitkä + tarvikkeilla tapana loppua mitä lähemmäs syyslukukauden alkua päästään.

Edellisvuosista viisastuneita suuntasimme 8-luokkalaisen kanssa ostoksille heti postiluukun kolahdettua. Mappien, kansioiden, vihkojen ja luentolehtiöiden, erilaisten lyijy-, väri-, korostus- ja kuulakärkikynien lisäksi listaan kuuluu tavallinen taskulaskin. Ja kirsikkana tämän vuotisessa koulutarvikkeiden jäätelöannoksessa graafinen Texas Instrumentsin graafinenTI-84 Plus laskin, jonka hinta (15 % alennuksella ja verottomana) on $109,99!

Suurempia surematta maksoin yli 250 taalan koulutarvikeostokset miettien että kerranhan se vaan kirpaisee ja oman lapsensa hyväksi sitä elää vaikka näkkileivällä muutaman viikon. Eikähän tämä ole edes suuri summa kun vertaa monilapsisten perheiden menoja tai suomalaisen lukiolaisen oppikirjojen hintaa. Pääasia että homma saatiin kunnialla hoidettua ja vieläpä ajoissa.

Eilen koitti pitkään ja hartaasti odotettu ensimmäinen koulupäivä. Ja nyt siis virallisesti kahdeksasluokkalainen saapuu koulusta kotiin, uuden listan kanssa. Joten takaisin kauppaan. Jossa vallitsi täysi kaaos.

Kaupan kassajonot täyttivät liikkeestä n. kolmanneksen, sisälle oli vaikeuksia päästä. Hyllyt notkuivat tyhjyyttä, ärtyneet ihmiset tönivät toisiaan, hyllyiltä pudonneita tarvikkeita lojui pitkin käytäviä, paikka muistutti Espan puistoa Vappuaamuna (ilman hajua tosin).

Jollakin keinoin onnistuimme haalimaan noin kolmanneksen täydennyslistan tarvikkeista. Viikonloppumme kuluukin puuttuvien tarvikkeiden metsästämisen merkeissä, mitäpä sitä ei äiti tekisi lapsensa oppimista edistääkseen. Vielä kun opettajatkin oppisivat toimittamaan kerralla tarvikelistan, johon ei enää koulun alettua tarvitsisi pyydystää täydennystä.