Nuo Ulkomamman lämpöisät kuvat Floridasta tuovat lämpöä tänne lumen keskelle! Ajattelin kirjoittaa aivan toisenlaisista joulu-suunnitelmista täältä vuoristosta.

Meillä täällä Coloradossa on kaksi lumimyrskyä jo tuonut upean valkoisen lumen vuorille, ja vaikka aurinko on sitä kovasti jo koittanut sulatellakin, niin yhä nautimme valkoisesta joulun alusajasta. Asumme "alhaalla" vuoristolaaksossa yli kahden kilometrin korkeudella Durangossa, Coloradon Kalliovuorilla.

(Vertailun vuoksi: Suomen korkein tunturi on Halti-tunturi, jonka korkeus on 1328 metriä)

Kuva kotipihalta

Uljaat San Juan vuoret kohoavat ympärillämme, ja useat vuorenhuiput ovat jopa yli neljän kilometrin korkeudella. Lasten kanssa käydään laskettelemassa Durangon laskettelukeskuksessa, jossa jopa meidän perheen pienimmät tulevat vuoren reunaa alas noin 3000 metriä meren pinnan yläpuolella. Itse pidän laskettelupaussia ensi vuoden puolelle asti, alku-innostuksesta saa nyt maksaa kipeillä reisilihaksilla..

Paussi on muutenkin kohdallaan! Joulukiireet valtaavat meidänkin vuoristo-kotimme. Anoppi, appiukko ja Lauren-kälyni Teksasista ovat tulossa meille joulua viettämään. Teksasista on muutaman päivän ajomatka, ja he saapuvat sunnuntaina. Sunnuntaiksi suunnittelen suomalaista joulujuhlaa, joihin teksasilaisten lisäksi on kutsuttu ystävämme suomalainen Timo (jonka paikalliset tuntevat nimellä Sauna Man) vaimonsa kanssa.

Kyllä oli paikallisessa lihakaupassa taas ihmettelemistä kun halusin tilata täysin raa'an kinkun joulupöytään. Osa omaa jouluperinnettä on tehdä suomalainen kinkku sinappikuorrutuksineen aivan itse. Lanttuja sain myös metsästää ja samalla reissulla tuli juustotarjottimellekin löydettyä hapankorppuja, ja Oltermanni-juustoa luontaistuotekaupasta. Eilen illalla torpan täytti itsetehdyn luumu-soseen ja lanttulaatikon tuoksu - nyt saa joulun vietto jo alkaa!

Koska perheemme on kaksi kulttuurinen ja - kielinen, niin jouluakin siis vietetään kahden kulttuurin perintein. Koska suomalaisen joulun kanssa otamme jo varaslähdön, niin itse joulua sitten vietetäänkin amerikkalaisia jouluherkkuja nauttien. Päälisin puolin menyy on sama kuin Kiitospäivänäkin. Komea kalkkuna kruunaa juhlapöydän, ja sen lisäksi laitamme etelä-valtiolaisen tavan mukaan itse leivotusta maissileivästä tehtyä täytettä. Meillä kalkkunan täyte tehdään kätevästi erillisessä astiassa, ja kalkkuna säilyy näin nättinä aina yhtä odotetuille rääppiäisille. Teen kalkkunasta seuraavana päivänä aina tulista kanakeittoa, chili-pippureiden ja tomaattien höystämänä.

Joulupöydän antimiin kuuluu ehdottomasti myös bataatit, ja erilaiset papu-ruuat. Itse suosin brysselin kaalia tai jopa punakaalia, ja jätän papujen paistot muille. Amerikkalainen ruoka on suunnattomasti suomalaista makeampaa, ja yksi omasta mielestäni äklöttävimmistä anopin valmistamista jouluruuista on Jello Salad. Jello-hyytelö sekoitetaan hedelmien ja kaupasta ostetun valmiin kermavaahdon kanssa, ja tulos on joulukuusen vihreää mössöä, joka on todella makeaa. Ja tämä "hedelmäsalaatti" ei ole jälkiruoka - vaan oiva lisuke kalkkunalle! Omat keittiönkaappini eivät paljasta sisuksistaan tämän salaatin raaka-aineita, mutta anoppini tuntien, hän vaikka raahaa ne Teksasista mukanaan, jotta jouluperinne hyytelö-hedelmäsalaatin kera voi jatkua tänäkin jouluna.


Isosta perinteisestä perhe-joulusta ei tänä vuonna voida kuitenkaan puhua. Mieheni Matt lentää työkseen pelastus- ja potilaankuljetushelikopteria, ja avuntarvitsijoille ei käännetä selkää joulunakaan. Mieheni aloitti tänään 11 päivää kestävän työrupeaman, jossa siis päivystää 12-tuntisia päiviä ja lentää tarvittaessa. Mieheni on ylpeä seudun lyhyimmästä lähtö-ajasta, joka siis tarkoittaa että hätä-soiton tultua, hänen helikopterinsa on ilmassa alle kymmenessä minuutissa, useimmin jopa alle viiden.

Matt yö-lentokiikaiden kanssa, kuva paikallisesta sanomalehdestä kun Matt pelasti yönpimeydestä vuorille eksyneen naisen

Eli näin meidän kesken.... sanoin miehelleni että joulu on joka tapauksessa pilalla, joten eikös kutsuta anoppi ja appiukko meille, ettei sitten ensi vuonna tarvitse kutsua. Olen kamala, tiedän, mutta tuo hyytelö-salaatti ei ole ainoa jouluperinne jota haluan vastustaa. Hirmuinen Euro-miniä, on siinä Teksasin mummolla vapisemista! No vitsit sikseen, anoppini on maailman ystävällisin ihminen (joka on siis ongelma sinällänsä - siirappia ja sokeria jaksaa vain rajoitetun määrän), ja tulemme kyllä toimeen mainiosti.

Jouluaaton vietämme kotona, ja jouluna (jolloin siis Amerikassa se jouluateria valmistetaan, ei aattona) menemme mieheni työpaikalle ja viemme kalkkunan lisukkeineen auton takaluukussa koko päivystävälle porukalle. Joulu ei ole joulu ilman lähimmäisiä, ja en voisi kuvitellakaan viettäväni lasten kanssa joulua kokonaan ilman miestäni. Tosin sekin on koettu, kun Matt oli sotakomennuksella, mutta se jos joku tarina ei ole sopiva tähän omaan jouluhengenkohotukseeni!

Eli hieman erilainen joulu se meilläkin edessä, mutta ainakin saamme nauttia tästä ihanasta valkoisesta joulusta, ja juhlistaa samalla laskettelukauden avausta.

Huomenna teen vielä töitä oman firmani, Skimbacon nimissä, ja ajan tois' puol' vuort' Tellurideen viemään joululahjoja. Usko tai älä, mutta lahjojen saajat ovat Tom Cruise, Katie Holmes ja tietysti suloinen Suri Cruise. Myös Hollywoodin super-nimet suunnittelevat pyhien viettoa Coloradon Kalliovuorilla, vaikkeivat joulua juhlikaan. Mutta tämän herkullisen tarinan kerron loppuun kun kaikki lahjan saajat ovat saaneet lahjansa, ja jaan kanssasi totta kai myös mitä nämä jouluntähdet saavat lahjaksi!

Ps. Lapsi-perheille mainio joulupyhien leffa on Lumottu, joka on ensi-illassa Suomessa tänään.