Ulkomamman matkakertomus saa jatkoa...

Lucky-koirani herättää aikaisin, pihalle on kiire! Palatessamme aamukävelyltä pikkuriikkinen lisko vilistää eteisaulan poikki keittiöön. Yritän ohjata hätääntynyttä liskoa keittiön ulko-ovelle, mutta Luckyn metsästäjän vaistot ovat heränneet, koira ahdistaa liskon nurkaan, ainoaksi pakopaikaksi matelijalle jää jääkaapin alunen. Suostutteluyrityksistäni huolimatta lisko päättää jäädä jääkaapin alle turvaan.

Taloksi asettumisemme on sujunut mutkattomasti, nyt on aika tutustua eteläisen Floridan nähtävyyksiin. Ryhmämme on varsin yksimielinen päättäessään retkikohteesta Evergladesin kansallispuistoon.
Evergladesin rämealue on nimestään huolimatta joki. Sen alkuläheet ovat Kissimeejoki ja Ocheeshobeejärvi, joiden tulvavedestä hitaasti virtaava suistoalue muodostuu. Joella on leveyttä reilut 60 kilometriä, matkaa alkulähteiltä merelle on 160 kilometriä. Evergladesin kansallispuisto on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi.
Ilmaston lämpeneminen näkyy myös Evergladesissa; vuotuinen sademäärä on pudonnut ja vedenpinta on ennätysalhaalla.

Olemme ennakkoon saaneet suosituksia Shark Valleyn alueesta. Paikkaan voi tutustua ohjatulla kiertoajelulla, pyöräillen tai patikoiden, alueella on reittiverkostoa yhteensä 24 kilometriä. Päätämme tutustu alueeseen jalan, mutta matkamme tyssää heti alkuunsa: Tien poskessa köllöttää pari varsin kookasta alligaattoria. Vaikka alligaattorit ovatkin maalla varsin kömpelöitä, en halua testata niiden reaktionopeutta vaan jähmetyn paikalleni . Nyt olisi teleskooppiobjektiivilla käyttöä, mietin kuvatessani alligaattoreita muutaman metrin etäisyydeltä, valppaana säntäämään karkuun pienimmästäkin yllättävästä liikkeestä.

Patikointiyrityksemme epäonnistuttua päätämme tutustua rämealueeseen turvallisemman tuntuisesta kulkuneuvosta käsin. Everglades Safari Park järjestää useiden paikallisten matkailuyritysten tapaan opastettuja Airboat –ajeluja. Vene pystyy kulkemaan suoalueilla, se ei tarvitse vettä alleen muutamaa senttiä enempää.

Propellin käynnistyttyä meteli on valtaisa, saimme korvatulpat tarpeeseen. Vene kulkee jopa 50 kilometrin tuntivauhtia, lakin lippa on hyvä kääntää niskan puolelle ellei halua luovuttaa päähinettään paikan alligaattoreiden, krokotiilien, kilpikonnien tai lukuisten lintulajien käyttöön. Kuljettaja-oppaamme pysäyttää veneen keskelle suistoaluetta. Amerikkalaiseen tapaan kerrontaa on höystetty huumorilla, kuulijoiden mielenkiinto ei pääse nuukahtamaan. Huumoripitoisuudestaan huolimatta saamme varsinaisen tietojärkäleen alueen historiasta, eläimististöstä ja nykytilasta.

Erityisen mieleenpainuva on kertomus taannoin tapahtuneesta kiertoajetusta, jolla alligaattori oli erehdyksessä hyppännyt matkustajien ja omaksi kauhukseen Airboatin matkustamoon. Lieko mukana annos lapin-lisää, omat käteni pysyvät kuitenkin jutun jäljiltä visusti veneen sisäpuolella luontokohteiden osoittelun sijaan.
Ajelun aikana näemme useita rantatörmäillä loikoilevia liskoja, lisäksi haikarat ja muut linnut näyttäytyvät sankoin joukoin.

Kiertoalelun päätteeksi tutustumme tarhattuihin alligaattoreihin ja krokotiileihin vielä läheisemmin; meidän eristää toisistamme ainaoastaan kaksinkertainen rautalanka-aita. Lopuksi tarjoutuu mahdollisuus pidellä vuoden ikäistä alligaattorin poikasta käsissämme, kieltäydyn kuitenkin tarjouksesta, näin läheistä vuorovaikutussuhdetta en eläimeen kaipaa.

Illansuussa palaamme takaisin majapaikkaamme, päätämme pulahtaa uima-altaaseen. Altaan on kuitenkin vallannut vihreä, noin puolimetrinen (häntineen siis) lisko, joka on takertunut pohjaa puhdistavan imurin letkuun. Elikko ei halua päästää otettaan imurin letkusta, liekö syynä noin 20 plusasteeseen viilennyt sää. Vaihtolämpöinen eläin kuitenkin tokenee saadessaan päälleen ämpärillisen lämmintä kraanavettä ja vetäytyy kätkevän vihreän kasviston suojiin.

Seuraavana aamuna pieni "kotiliskomme" uskaltautuu taas kurkistelemaan jääkaapin alta, mutta pakenee takaisin pimeään suojaansa heti minut nähdessään. Taidan olla liskon mittakaavassa varsinainen Tyrannosaurus Rex.

Ulkomamman seikkailut jatkuu taas...