Aamulla singahdan sängystä kukonlaulun aikaan, pikaisen suihkun jälkeen moottoritie vilistää taas allamme, aamiaisen nautin ajaessani. Matka taittuu joutuisasti, pian saavumme Georgiaan. Paikallisradion aamujuontajan pehmeässä äänessä on vahva etelä-valtion aksentti, studiokeskustelijat puivat parisuhdekiemuroita. Samanlaisten ongelmien kanssa tuntuvat ihmiset painivan niin Savannahissa kuin Suonenjoellakin. Musiikkiosuuksissa toistuvat joululaulut alkavat jo hieman tympiä, päätän säästää niiden kuuntelemista tuonnemmaksi.

Moottoritien varrella joukko miehiä oransseissa vanginpuvuissa kerää roskia, vartija käyskentelee sivummalla kivääri olallaan. Kun päivä on reilusti puolillaan soittaa sisareni Suomesta. Langalla on hetken hiljaista kun vastaan mitä-kuuluu –tiedusteluun: - Saavuin juuri Floridaan. En tainnut kaiken kiireen ja lähtöhässäkän keskellä muistaa informoida Suomessa asuvaa perhettäni matkamme yksityiskohdista.

Floridan puolella ajourakkaani on vielä aimo annos jäljellä; tämän päivän aikana pitäisi saada yhteensä reilut 1200 kilometriä taitettua. Kasvillisuus moottoritien varsilla tihenee, piipahdan huoltoasemalla. Ulkoilma on helteinen, bensan lisäksi ostan kylmää juotavaa. Huoltoaseman myyntivalikoimissa on tarjolla eri kokoisia alligaattorin päitä matkamuistoksi. Taidanpa hankkia tältä matkalta muistoiksi kuitenkin jotain muuta.

Tiekylteissä on mielenkiintoisia paikannimiä, jos aikatauluni antaisi myöten olisi mukavaa pysähtyä tutustumaan kohteisiin läheisemmin. Daytona Beach olisi kaltaiselleni autourheilun ystävälle varmasti oivallinen matkakohde. Helmikuussa ajettava Nascar sarjan Daytona 500 on radan 50. osakilpailu. Tulevaa juhlaosakilpailua kutsutaan tällä mantereella autourheiluvuoden 2008 tärkeimmäksi tapahtumaksi.

Kennedy Space Center olisi varmasti odotukset täyttävä vierailukohde, Orlandon Disney Worldin ja Universal Studioiden teemapuistoissa saisi vaikka kuukauden päivät kevyesti kulumaan.

Iltapäivällä pimenee yllättäen, soitan miehelleni joka tarkistaa auringonlaskun ajan. Hämäryys selittyy hetkeä myöhemmin alkavalla, mahtavalla vesisateella jollaista en miesmuistiin tiedä nähneeni. Lucky vetelee sateen ropistessa tyytyväisenä päiväuniaan auton takapenkillä.

Auringon jo laskeuduttua saavumme lopen väsyneinä määränpäähämme Fort Lauderdaleen. Kiertelen etsimässä yöpymispaikkaa, mutta yllätyksekseni meille ei ole sijaa majatalossa; hotellit kieltäytyvät majoittamasta koiria.
Vettä tulee kaatamalla; Karibialla riehunut trooppinen myrsky on heittänyt sateet Miamin ja eteläisen Floridan riesaksi. Näkyvyys on melkein nollassa kun koetan suunnistaa hotellilta toiselle. Lopen väsyneenä soitan miehelleni, joka ryhtyy internetistä etsimään hotellia joka hyväksyisi meidät asiakkaikseen. Lopulta sellainen löytyy, paikka on varsin kalliin puoleinen, mutta tässä väsymyksen tilassa olisin valmis maksamaan enemmänkin. Itku oli jo lähellä.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamu valkenee aurinkoisena. Sovin treffit loma-asuntomme vuokraemännän kanssa. Talo ylittää villeimmätkin odotukseni. Käytössämme on kolme makuuhuonetta omilla kylpyhuoneillaan sekä täysin varustettu keittiö, ruokailutila ja olohuone; yhteensä reilut 200 neliömetriä. Vehreän aidatun takapihan kruunaa uima-allas, jossa arvatenkin tulemme seuraavien päivien aikana pulahtelemaan aina tilaisuuden tullen.

Kahta tuntia myöhemmin olen Miamin kansainvälisellä lentokentällä. Jälleennäkeminen on riemukas kun tyttäreni ja mieheni pelmahtavat matkustajapaljoudesta viereeni. Tyttäreni ihastelee talvisaapppaissaan Floridan lämpöä; New Yorkissa oli edellisyönä ollut lumimyrsky. Lyhyehkön odottelun jälkeen näemme myös mieheni vanhemmat, ajoitus ja aikataulut menivät täydellisesti nappiin. Päivän kääntyessä iltaan suuntaamme loma-asunnolle Fort Lauderdale’in. Lomamme Floridan auringon alla on edessä ja kokematta.

Ulkomamman seikkailut jatkuu...