Ulkomamman matkakertomus saa jatkoa...

Lucky-koirani herättää aikaisin, pihalle on kiire! Palatessamme aamukävelyltä pikkuriikkinen lisko vilistää eteisaulan poikki keittiöön. Yritän ohjata hätääntynyttä liskoa keittiön ulko-ovelle, mutta Luckyn metsästäjän vaistot ovat heränneet, koira ahdistaa liskon nurkaan, ainoaksi pakopaikaksi matelijalle jää jääkaapin alunen. Suostutteluyrityksistäni huolimatta lisko päättää jäädä jääkaapin alle turvaan.

Taloksi asettumisemme on sujunut mutkattomasti, nyt on aika tutustua eteläisen Floridan nähtävyyksiin. Ryhmämme on varsin yksimielinen päättäessään retkikohteesta Evergladesin kansallispuistoon.
Evergladesin rämealue on nimestään huolimatta joki. Sen alkuläheet ovat Kissimeejoki ja Ocheeshobeejärvi, joiden tulvavedestä hitaasti virtaava suistoalue muodostuu. Joella on leveyttä reilut 60 kilometriä, matkaa alkulähteiltä merelle on 160 kilometriä. Evergladesin kansallispuisto on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi.
Ilmaston lämpeneminen näkyy myös Evergladesissa; vuotuinen sademäärä on pudonnut ja vedenpinta on ennätysalhaalla.

Olemme ennakkoon saaneet suosituksia Shark Valleyn alueesta. Paikkaan voi tutustua ohjatulla kiertoajelulla, pyöräillen tai patikoiden, alueella on reittiverkostoa yhteensä 24 kilometriä. Päätämme tutustu alueeseen jalan, mutta matkamme tyssää heti alkuunsa: Tien poskessa köllöttää pari varsin kookasta alligaattoria. Vaikka alligaattorit ovatkin maalla varsin kömpelöitä, en halua testata niiden reaktionopeutta vaan jähmetyn paikalleni . Nyt olisi teleskooppiobjektiivilla käyttöä, mietin kuvatessani alligaattoreita muutaman metrin etäisyydeltä, valppaana säntäämään karkuun pienimmästäkin yllättävästä liikkeestä.

Patikointiyrityksemme epäonnistuttua päätämme tutustua rämealueeseen turvallisemman tuntuisesta kulkuneuvosta käsin. Everglades Safari Park järjestää useiden paikallisten matkailuyritysten tapaan opastettuja Airboat –ajeluja. Vene pystyy kulkemaan suoalueilla, se ei tarvitse vettä alleen muutamaa senttiä enempää.

Propellin käynnistyttyä meteli on valtaisa, saimme korvatulpat tarpeeseen. Vene kulkee jopa 50 kilometrin tuntivauhtia, lakin lippa on hyvä kääntää niskan puolelle ellei halua luovuttaa päähinettään paikan alligaattoreiden, krokotiilien, kilpikonnien tai lukuisten lintulajien käyttöön. Kuljettaja-oppaamme pysäyttää veneen keskelle suistoaluetta. Amerikkalaiseen tapaan kerrontaa on höystetty huumorilla, kuulijoiden mielenkiinto ei pääse nuukahtamaan. Huumoripitoisuudestaan huolimatta saamme varsinaisen tietojärkäleen alueen historiasta, eläimististöstä ja nykytilasta.

Erityisen mieleenpainuva on kertomus taannoin tapahtuneesta kiertoajetusta, jolla alligaattori oli erehdyksessä hyppännyt matkustajien ja omaksi kauhukseen Airboatin matkustamoon. Lieko mukana annos lapin-lisää, omat käteni pysyvät kuitenkin jutun jäljiltä visusti veneen sisäpuolella luontokohteiden osoittelun sijaan.
Ajelun aikana näemme useita rantatörmäillä loikoilevia liskoja, lisäksi haikarat ja muut linnut näyttäytyvät sankoin joukoin.

Kiertoalelun päätteeksi tutustumme tarhattuihin alligaattoreihin ja krokotiileihin vielä läheisemmin; meidän eristää toisistamme ainaoastaan kaksinkertainen rautalanka-aita. Lopuksi tarjoutuu mahdollisuus pidellä vuoden ikäistä alligaattorin poikasta käsissämme, kieltäydyn kuitenkin tarjouksesta, näin läheistä vuorovaikutussuhdetta en eläimeen kaipaa.

Illansuussa palaamme takaisin majapaikkaamme, päätämme pulahtaa uima-altaaseen. Altaan on kuitenkin vallannut vihreä, noin puolimetrinen (häntineen siis) lisko, joka on takertunut pohjaa puhdistavan imurin letkuun. Elikko ei halua päästää otettaan imurin letkusta, liekö syynä noin 20 plusasteeseen viilennyt sää. Vaihtolämpöinen eläin kuitenkin tokenee saadessaan päälleen ämpärillisen lämmintä kraanavettä ja vetäytyy kätkevän vihreän kasviston suojiin.

Seuraavana aamuna pieni "kotiliskomme" uskaltautuu taas kurkistelemaan jääkaapin alta, mutta pakenee takaisin pimeään suojaansa heti minut nähdessään. Taidan olla liskon mittakaavassa varsinainen Tyrannosaurus Rex.

Ulkomamman seikkailut jatkuu taas...

Nuo Ulkomamman lämpöisät kuvat Floridasta tuovat lämpöä tänne lumen keskelle! Ajattelin kirjoittaa aivan toisenlaisista joulu-suunnitelmista täältä vuoristosta.

Meillä täällä Coloradossa on kaksi lumimyrskyä jo tuonut upean valkoisen lumen vuorille, ja vaikka aurinko on sitä kovasti jo koittanut sulatellakin, niin yhä nautimme valkoisesta joulun alusajasta. Asumme "alhaalla" vuoristolaaksossa yli kahden kilometrin korkeudella Durangossa, Coloradon Kalliovuorilla.

(Vertailun vuoksi: Suomen korkein tunturi on Halti-tunturi, jonka korkeus on 1328 metriä)

Kuva kotipihalta

Uljaat San Juan vuoret kohoavat ympärillämme, ja useat vuorenhuiput ovat jopa yli neljän kilometrin korkeudella. Lasten kanssa käydään laskettelemassa Durangon laskettelukeskuksessa, jossa jopa meidän perheen pienimmät tulevat vuoren reunaa alas noin 3000 metriä meren pinnan yläpuolella. Itse pidän laskettelupaussia ensi vuoden puolelle asti, alku-innostuksesta saa nyt maksaa kipeillä reisilihaksilla..

Paussi on muutenkin kohdallaan! Joulukiireet valtaavat meidänkin vuoristo-kotimme. Anoppi, appiukko ja Lauren-kälyni Teksasista ovat tulossa meille joulua viettämään. Teksasista on muutaman päivän ajomatka, ja he saapuvat sunnuntaina. Sunnuntaiksi suunnittelen suomalaista joulujuhlaa, joihin teksasilaisten lisäksi on kutsuttu ystävämme suomalainen Timo (jonka paikalliset tuntevat nimellä Sauna Man) vaimonsa kanssa.

Kyllä oli paikallisessa lihakaupassa taas ihmettelemistä kun halusin tilata täysin raa'an kinkun joulupöytään. Osa omaa jouluperinnettä on tehdä suomalainen kinkku sinappikuorrutuksineen aivan itse. Lanttuja sain myös metsästää ja samalla reissulla tuli juustotarjottimellekin löydettyä hapankorppuja, ja Oltermanni-juustoa luontaistuotekaupasta. Eilen illalla torpan täytti itsetehdyn luumu-soseen ja lanttulaatikon tuoksu - nyt saa joulun vietto jo alkaa!

Koska perheemme on kaksi kulttuurinen ja - kielinen, niin jouluakin siis vietetään kahden kulttuurin perintein. Koska suomalaisen joulun kanssa otamme jo varaslähdön, niin itse joulua sitten vietetäänkin amerikkalaisia jouluherkkuja nauttien. Päälisin puolin menyy on sama kuin Kiitospäivänäkin. Komea kalkkuna kruunaa juhlapöydän, ja sen lisäksi laitamme etelä-valtiolaisen tavan mukaan itse leivotusta maissileivästä tehtyä täytettä. Meillä kalkkunan täyte tehdään kätevästi erillisessä astiassa, ja kalkkuna säilyy näin nättinä aina yhtä odotetuille rääppiäisille. Teen kalkkunasta seuraavana päivänä aina tulista kanakeittoa, chili-pippureiden ja tomaattien höystämänä.

Joulupöydän antimiin kuuluu ehdottomasti myös bataatit, ja erilaiset papu-ruuat. Itse suosin brysselin kaalia tai jopa punakaalia, ja jätän papujen paistot muille. Amerikkalainen ruoka on suunnattomasti suomalaista makeampaa, ja yksi omasta mielestäni äklöttävimmistä anopin valmistamista jouluruuista on Jello Salad. Jello-hyytelö sekoitetaan hedelmien ja kaupasta ostetun valmiin kermavaahdon kanssa, ja tulos on joulukuusen vihreää mössöä, joka on todella makeaa. Ja tämä "hedelmäsalaatti" ei ole jälkiruoka - vaan oiva lisuke kalkkunalle! Omat keittiönkaappini eivät paljasta sisuksistaan tämän salaatin raaka-aineita, mutta anoppini tuntien, hän vaikka raahaa ne Teksasista mukanaan, jotta jouluperinne hyytelö-hedelmäsalaatin kera voi jatkua tänäkin jouluna.


Isosta perinteisestä perhe-joulusta ei tänä vuonna voida kuitenkaan puhua. Mieheni Matt lentää työkseen pelastus- ja potilaankuljetushelikopteria, ja avuntarvitsijoille ei käännetä selkää joulunakaan. Mieheni aloitti tänään 11 päivää kestävän työrupeaman, jossa siis päivystää 12-tuntisia päiviä ja lentää tarvittaessa. Mieheni on ylpeä seudun lyhyimmästä lähtö-ajasta, joka siis tarkoittaa että hätä-soiton tultua, hänen helikopterinsa on ilmassa alle kymmenessä minuutissa, useimmin jopa alle viiden.

Matt yö-lentokiikaiden kanssa, kuva paikallisesta sanomalehdestä kun Matt pelasti yönpimeydestä vuorille eksyneen naisen

Eli näin meidän kesken.... sanoin miehelleni että joulu on joka tapauksessa pilalla, joten eikös kutsuta anoppi ja appiukko meille, ettei sitten ensi vuonna tarvitse kutsua. Olen kamala, tiedän, mutta tuo hyytelö-salaatti ei ole ainoa jouluperinne jota haluan vastustaa. Hirmuinen Euro-miniä, on siinä Teksasin mummolla vapisemista! No vitsit sikseen, anoppini on maailman ystävällisin ihminen (joka on siis ongelma sinällänsä - siirappia ja sokeria jaksaa vain rajoitetun määrän), ja tulemme kyllä toimeen mainiosti.

Jouluaaton vietämme kotona, ja jouluna (jolloin siis Amerikassa se jouluateria valmistetaan, ei aattona) menemme mieheni työpaikalle ja viemme kalkkunan lisukkeineen auton takaluukussa koko päivystävälle porukalle. Joulu ei ole joulu ilman lähimmäisiä, ja en voisi kuvitellakaan viettäväni lasten kanssa joulua kokonaan ilman miestäni. Tosin sekin on koettu, kun Matt oli sotakomennuksella, mutta se jos joku tarina ei ole sopiva tähän omaan jouluhengenkohotukseeni!

Eli hieman erilainen joulu se meilläkin edessä, mutta ainakin saamme nauttia tästä ihanasta valkoisesta joulusta, ja juhlistaa samalla laskettelukauden avausta.

Huomenna teen vielä töitä oman firmani, Skimbacon nimissä, ja ajan tois' puol' vuort' Tellurideen viemään joululahjoja. Usko tai älä, mutta lahjojen saajat ovat Tom Cruise, Katie Holmes ja tietysti suloinen Suri Cruise. Myös Hollywoodin super-nimet suunnittelevat pyhien viettoa Coloradon Kalliovuorilla, vaikkeivat joulua juhlikaan. Mutta tämän herkullisen tarinan kerron loppuun kun kaikki lahjan saajat ovat saaneet lahjansa, ja jaan kanssasi totta kai myös mitä nämä jouluntähdet saavat lahjaksi!

Ps. Lapsi-perheille mainio joulupyhien leffa on Lumottu, joka on ensi-illassa Suomessa tänään.

Ja matka jatkuu

Aamulla singahdan sängystä kukonlaulun aikaan, pikaisen suihkun jälkeen moottoritie vilistää taas allamme, aamiaisen nautin ajaessani. Matka taittuu joutuisasti, pian saavumme Georgiaan. Paikallisradion aamujuontajan pehmeässä äänessä on vahva etelä-valtion aksentti, studiokeskustelijat puivat parisuhdekiemuroita. Samanlaisten ongelmien kanssa tuntuvat ihmiset painivan niin Savannahissa kuin Suonenjoellakin. Musiikkiosuuksissa toistuvat joululaulut alkavat jo hieman tympiä, päätän säästää niiden kuuntelemista tuonnemmaksi.

Moottoritien varrella joukko miehiä oransseissa vanginpuvuissa kerää roskia, vartija käyskentelee sivummalla kivääri olallaan. Kun päivä on reilusti puolillaan soittaa sisareni Suomesta. Langalla on hetken hiljaista kun vastaan mitä-kuuluu –tiedusteluun: - Saavuin juuri Floridaan. En tainnut kaiken kiireen ja lähtöhässäkän keskellä muistaa informoida Suomessa asuvaa perhettäni matkamme yksityiskohdista.

Floridan puolella ajourakkaani on vielä aimo annos jäljellä; tämän päivän aikana pitäisi saada yhteensä reilut 1200 kilometriä taitettua. Kasvillisuus moottoritien varsilla tihenee, piipahdan huoltoasemalla. Ulkoilma on helteinen, bensan lisäksi ostan kylmää juotavaa. Huoltoaseman myyntivalikoimissa on tarjolla eri kokoisia alligaattorin päitä matkamuistoksi. Taidanpa hankkia tältä matkalta muistoiksi kuitenkin jotain muuta.

Tiekylteissä on mielenkiintoisia paikannimiä, jos aikatauluni antaisi myöten olisi mukavaa pysähtyä tutustumaan kohteisiin läheisemmin. Daytona Beach olisi kaltaiselleni autourheilun ystävälle varmasti oivallinen matkakohde. Helmikuussa ajettava Nascar sarjan Daytona 500 on radan 50. osakilpailu. Tulevaa juhlaosakilpailua kutsutaan tällä mantereella autourheiluvuoden 2008 tärkeimmäksi tapahtumaksi.

Kennedy Space Center olisi varmasti odotukset täyttävä vierailukohde, Orlandon Disney Worldin ja Universal Studioiden teemapuistoissa saisi vaikka kuukauden päivät kevyesti kulumaan.

Iltapäivällä pimenee yllättäen, soitan miehelleni joka tarkistaa auringonlaskun ajan. Hämäryys selittyy hetkeä myöhemmin alkavalla, mahtavalla vesisateella jollaista en miesmuistiin tiedä nähneeni. Lucky vetelee sateen ropistessa tyytyväisenä päiväuniaan auton takapenkillä.

Auringon jo laskeuduttua saavumme lopen väsyneinä määränpäähämme Fort Lauderdaleen. Kiertelen etsimässä yöpymispaikkaa, mutta yllätyksekseni meille ei ole sijaa majatalossa; hotellit kieltäytyvät majoittamasta koiria.
Vettä tulee kaatamalla; Karibialla riehunut trooppinen myrsky on heittänyt sateet Miamin ja eteläisen Floridan riesaksi. Näkyvyys on melkein nollassa kun koetan suunnistaa hotellilta toiselle. Lopen väsyneenä soitan miehelleni, joka ryhtyy internetistä etsimään hotellia joka hyväksyisi meidät asiakkaikseen. Lopulta sellainen löytyy, paikka on varsin kalliin puoleinen, mutta tässä väsymyksen tilassa olisin valmis maksamaan enemmänkin. Itku oli jo lähellä.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamu valkenee aurinkoisena. Sovin treffit loma-asuntomme vuokraemännän kanssa. Talo ylittää villeimmätkin odotukseni. Käytössämme on kolme makuuhuonetta omilla kylpyhuoneillaan sekä täysin varustettu keittiö, ruokailutila ja olohuone; yhteensä reilut 200 neliömetriä. Vehreän aidatun takapihan kruunaa uima-allas, jossa arvatenkin tulemme seuraavien päivien aikana pulahtelemaan aina tilaisuuden tullen.

Kahta tuntia myöhemmin olen Miamin kansainvälisellä lentokentällä. Jälleennäkeminen on riemukas kun tyttäreni ja mieheni pelmahtavat matkustajapaljoudesta viereeni. Tyttäreni ihastelee talvisaapppaissaan Floridan lämpöä; New Yorkissa oli edellisyönä ollut lumimyrsky. Lyhyehkön odottelun jälkeen näemme myös mieheni vanhemmat, ajoitus ja aikataulut menivät täydellisesti nappiin. Päivän kääntyessä iltaan suuntaamme loma-asunnolle Fort Lauderdale’in. Lomamme Floridan auringon alla on edessä ja kokematta.

Ulkomamman seikkailut jatkuu...

Nobelisti John Steinbeckin kirjaa mukaellen matkamme ensimmäinen osuus saa nimekseen: Matka Luckyn kanssa.

Lucky on viisikiloinen Bichon Frise, autoilemme kaksin USA:n itärannikkoa New Yorkista Floridaan valtaväylä Interstate 95 pitkin. Muun perheen ja mieheni vanhempien on määrä lentää kahta päivää myöhemmin Miamiin, jonka liepeillä lomailemme joulun yli

Reittikartta

Armas aviopuolisoni on ollut viikon reissussa ja palaa takaisin kotiin parahiksi matkaamme edeltävänä iltana. Siipan kotiuduttua käymme tankkaamassa auton sekä tarkistamassa renkaiden ilmanpaineet. Pakkaan auton ja kiiruhdan aikaisin suihkun kautta sänkyyn, kello on soimassa aamulla 4.30.

Pikaisen aamiaisen jälkeen kannan autoon loput matkatavarat, käyn antamassa lähtöpusut nukkuvalle tyttärelleni. Kertaan vielä viimehetken ohjeet vilkuttamaan heränneelle siipalle ja starttaan aikaisen aamun jäätävässä tihkusateessa kohti etelää.

Ensimmäinen pullonkaula on George Washingtonin silta Manhattanin pohjoispuolella. Hudson virran ylittävä, kahdessa tasossa kulkeva silta kuuluu maailman vilkkaimmin liikennöityihin. Silta on useimpiin vuorokauden aikoihin ruuhkautunut, toivon meidän olevan liikkeellä ennen joka aamuista liikennesumaa. Valitsen vahingossa rekkaliikenteelle tarkoitetun kaistan, virheeni osoittautuu onnekkaaksi, sillä vierellä näkyvä henkilöautoille varattu väylä on pahasti ruuhkautunut kolarin seurauksena.

George Washington Bridge

New Jerseyn puolelle päästyämme alan painella kaasujalalla koreasti. Kulkureittimme, New Jersey Turn Pike on sama väylä, jota Sopranos´ien alkutunnarissa kuvataan. Sarjan musiikki alkaa kummitella mielessäni, löydän pelastukseksi radion joulumusiikkia soittavan kanavan ja eläydyn esittämään duettona Josh Grobanin kera I’ll be home for Christmas -kappaletta. Kukaan ei ole kieltämässä tunteikasta tulkintaani, koira nostaa takapenkillä päätään ja karkaa pian uudelleen untenmaille. Auringon noustessa itäisessä taivaanrannassa pyyhällämme kohti etelää. Liikennettä ei ole juuri nimeksikään, matkaamme hidastaa ainoastaan toistuvat tietullit.

Matkavauhtimme hiipuu saapuessamme Washington D.C:n ohittavalle osuudelle. Aamupäivän liikenne matelee pysähtyen välillä kokonaan. Etelään vievät viisi liikennekaistaa ovat tukossa, autot ahtautuvat puskurit kiinni toisissaan moottoritien jokaiselle vapaalle neliömetrille.

Päästyämme Virginian osavaltioon tankkaan polttoainetta ja lisää kahvia FBI:n koulutuskeskuksen kotikaupungissa Quanticossa. Lyhyen pyrähdyksen ja puskan-nuuskinta-jalannosto-session jälkeen matkamme jatkuu. Päätän poiketa I 95 -tieltä ja ohittaa Patricia Cornwellin Scarpetta kirjoista tutun Richmondin kiertotietä. Washingtonin ohittamiseen kulunut aika on kurottava kiinni, en halua toistamiseen juuttua suurkaupungin liikenteeseen.

Aurinko paistaa lämpimästi, säädään vakionopeuden 120 tuntikilometriin ja annan maisemien vaihtua. Aamun pikkupakkaset ovat lämmenneet yli 20 plus-asteeseen, tunnen itseni vakosamettihouisuissani kertakaikkisen ylipukeutuneeksi. Takapenkillä lojuva untuvatakkini on saamassa ansaitun kahden viikon virkavapauden; tällä reisssulla sitä tulen tuskin tarvitsemaan.

Ohitamme kirjoista ja elokuvista tuttuja paikannimiä, moottoritie hujahtaa Cape Fear –joen yli, en kaipaa läheisempää tutustumista Atlantin rannikolla sijaitsevaan lomakohteeseen. Päivän kääntyessä iltaan alan tähystellä sopivan näköistä paikkaa majoittumista varten, sellainen löytyykin Lumbertonista läheltä Etelä-Carolinen rajaa. Popsin perunalastuja päivälliseksi, muutaman pissireissun pääätteeksi kaadumme Luckyn kanssa yliväsyneitä sänkyyn. Takana on kunnioitettavat 1000 kilometriä moottoritietä.

Yöllä herään Luckyn haukuntaan kesken unien, oven takaa kuuluu liikettä. En väsymykseltäni jaksa kuitenkaan korvaani lotkauttaa; Lucky pitää haukunnallaan huolen siitä, että mahdolliset sarjamurhaajat ja muut huoneeseeni pyrkijät tietävät tulleensa tunnistetuiksi. Liekö päivän aikana kulkemani reitti saanut mielikuvitukseni täysin raiteiltaan, pohdin ennen kuin uni vie taas voiton.

Ulkomamman seikkailut jatkuu...

Sitä ulkosuomalaisena on joskus ihan ulkona kaikista kotomaan jutuista. Niin kun on noi Ranuan Kummitkin menneet ihan ohi. Onneksi on facebookki ja juutuubi jotta meikäläinenkin edes joskus saa nauraa kyyneleet poskilla kun suomalainen huumorin kukka kukkii.

Hauskaa ja stressitöntä joulunalus aikaa!

Trendi Frendi julkaisee joka maanantai kiinalaisen Fortune Cookien varsin vapaan käännöksen ja löyhän tulkinnan.
Onnen piparista paljastuu viisauden ohjenuora tulevalle viikolle, lisänä tarjoamme sen sovellutuksia elämän eri osa-alueille. Mukana myös onnennumerot.
Trendi Frendi suosittelee tervettä harkintaa ohjeiden noudattamisessa.

Viikon 50 Fortune Cookie

Mikä laulaen tulee se viheltäen menee
“Easy come easy go.”

Onnennumerot: 1, 13, 19, 31, 45, 51

Työ: Nyt on tärkeää kartuttaa omaa osaamista. Kun sinulla on taitoja joille on kysyntää, niin menestys työmaailmassa on taattua. Uuden oppiminen vaatii kuitenkin aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä, Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Uusi vuosi tarjoaa mahdollisuuden uusiin haasteisiin, niihin kannattaa myös tarttua. Mikä helpolla tulee se myös helpolla menee.

Raha: Jäitä hattuun sanoi mummo pilkillä. Sanonta pätee juuri nyt myös sijoituksiin ja rahatalouteen noin ylipäätään. Optiomiljonäärejä ei käden käänteessä leivota, helppo raha on hupaa ja katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Parisuhde: Vanha ylkä on nyt parempi kuin pussillinen uusia, vanhassahan on aina vara parempi. Jouluaika juhlineen saa sutinaa sukan varteen, mutta hetken ilosta voi tulla pitkä itku. Kun kiusaus iskee muistele laulun viisaita sanoja: ”Kyllä varmaan Saaran armaan kanssa säkkijärven polkka olis tullut halvemmaks”

Trendi Frendi paljastaa joulukuun lukijakilpailun voittajan! Voittaja on Taina H. ja hän voitti Tommy Hilfigerin lompakon linkkaamalla Trendi Frendin linkin Suomi24.fi keskustelupalstalle.


Ensi vuoden puolella Trendi Frendi lupaa uusia lukijakilpailuja!


Vuoden loppuun asti on myös "Kuka Vuoden Seksikkäin Mies" äänestys, annathan oman äänesi omalle suosikillesi.

Trendi Frendin epävirallinen toimitus on tonttuillut joulukuun ja juttuja on julkaistu normaalia vähemmän - kun uusi vuosi alkaa on Trendi Frendissä luvassa myös uudet tuulet!

Trendi Frendi julkaisee joka maanantai kiinalaisen Fortune Cookien varsin vapaan käännöksen ja löyhän tulkinnan.
Onnen piparista paljastuu viisauden ohjenuora tulevalle viikolle, lisänä tarjoamme sen sovellutuksia elämän eri osa-alueille. Mukana myös onnennumerot.
Trendi Frendi suosittelee tervettä harkintaa ohjeiden noudattamisessa.

Viikon 50 Fortune Cookie

Kiirehtivä ei osaa kävellä arvokkaasti
“He who hurries can not walk with dignity.”

Onnennumerot: 8, 12, 14, 21, 29, 39

Työ: Nyt liinat kiinni tai ainakin jalkaa kaasulta. Vuosi vähenee, joulu lähenee, hellitä hyvä veli jo hetkeksi. Hutkien ei tule kuin hulttiolapsia, keskity ja tunnustele. Kun maltat kuunnella työtovereitasi, saattaa joukosta paljastua todellinen helmi. Muista että kuunteleva saa aina enemmän kuin pelkän kertomuksen. Vain hitaasti etenemällä pääset perille.

Raha: Totta on se, että wanha raha ei haise. Ja vaikka omat rahat olisivatkin vähän viimeaikaisempaa vuosikertaa voi ne nyt laittaa sijoituksiin vanhenemaan pidemmäksi aikaa. Kannattaa hieman hillitä myös luottokortilla osteltaessa; ei sitä laskua ole yhtään sen mukavampaa tammikuun lopussakaan maksaa. Jouluähkyn saa syömällä, älä sisar armas kulutusähkyä vielä lisäriesaksesi hanki.

Parisuhde: Nyt turha kiire pois ja keskitytään oleelliseen. Joulu tulee ilman niitä tuhannen sortin pipareita ja kaiken voi muuten ostaa valmiina kaupasta. Mitä siitä jos miehen sisar taas ylpeänä esittelee omaa pullavuortaan, lausu muutama kehuva sana, niin siskokin tuntee olevansa hyväksytty ja saattaa jättää pullakilpaset vähän vähemmälle.
Paras joululahja ja mieli on kun säästetyn ajan käytät oman ylkäsi hemmotteluun. Kun kiinnostuu toisesta, niin voipi syntyä uusia ideoita jotka johdattavat uuseille urille.
Vapailla markkinoilla olevien kannattaa viettää muutama koti-iltä hyvä kirjan parissa ja antaa maailman mennä siellä ulkona menojaan. Kummasti jo yhdenkin viikonlopun jäljiltä alkavat uudet tärkeysjärjestykset tulla asioille.

Silloin viimeistään tietää, että joulu on jo kirjaimellisesti ovella kun lehtien yleisönosastoilla ja internetin keskustelupalstoilla alkaa jokavuotinen jouluvalokeskustelu. Osalle valot tuovat piristystä pimeimpään vuodenaikaan, toisten mielestä ne pitäisi lailla kieltää.

Kohtuus lienee avainsana jouluvalojenkin kanssa, itselläni on ollut kyseenalainen kunnia asua jo toistamiseen kulmakunnan kirkkaimmin valaistun talon naapurustossa. Vaikka valot eivät elämääni laisinkaan häiritse, hiipii mieleeni toisiaan pelko, että kotikatumme muistuttaa ilmasta käsin lentokentän kiitorataa ja laskeutuva jumbojet erehtyy JFK:n sijainnista.

HGTV- kanavan mukaan ainakin yksi jouluvalaistukseen hurahtanut talonomistaja löytyy jokaisesta naapurustosta. Kanavalla pöyrii ohjelma, jossa esitellään talon väkeä valokulissin takaa. Milloinkahan oma naapurini onkaan vuorossa?

HGTV on kodin sisustukseen ja rakentamisen erikoistunut TV kanava. Jos et jo ole jäänyt koukkuun, pääset altistumaan kätevästi kanavan webbisivuilla tästä.

Kuvien lähde:
Kolme ylintä HGTV
Kaksi alimmaista Ulkomamma (kuvia entisen ja nykyisen kotikadun varrelta)

Näin flunssa-aikaan nenää niiskuttava työtoveri tai kurkkuaan rykivä kanssamatkustaja on monille kauhistus. Toisin kuin usein ajatellaan, flunssavirusten yleisin kulkureitti ihmisestä toiseen ei kuitenkaan ole ilmateitse pisaratartuntana. Tavallisimmin tartunta saadaan kirjaimelliseesti oman käden kautta. Ovenkahvat ja ostoskärryjen työntöaisat sekä muut pöpöjen saastuttamat esineet tarjoavat reippaasti rajapintaa joissa virukset siirtyvät uusien isäntiensä riesaksi.

Flunssan torjunnassakin vanha keino vaikuttaa paremmalta kuin pussillinen uusia. Tehokkaimmin tartuntaa ehkäisee pesemällä käsiään usein. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kädet tulisi pestä kahteen kertaan: ensimmäinen kerta puhdistaa keskimäärin kolmanneksen käsien flunssaa aiheittavista viruksista, mutta toistamalla pesu päästään eroon yli 90 % pöpöistä. Naiset pesevät käsiään muuten keskimäärin kolminkertaisen määrän miehiin verrattuna, perheen herraseurueelle on hyvä pitää pienimuotoinen luento aiheesta.

Seuraavassa on koottu yleisiä ja ehkä yllättäviäkin paikkoja, joissa flunssaa aiheuttavat virukset ja terveydelle haitalliset bakteerit lymyävät ja vaihtavat omistajaa. Hysteeriseksi ei ole syytä heittäytyä, mutta käsienpesua on hyvä tehostaa aina seuraavien toimintojen jälkeen.

Kännykkä

Kännykkä tarjoaa hyvän pinnan pöpöille. Käytön jäljiltä lämmin ja usein kosteahko pinta yhdistettynä pimeään säilytyspaikkan laukun uumenissa antaa bakteereille ja viruksille hyvän lymypaikan. Kun kännykkää lainaa, siirtyvät pöpöt helposti käyttäjältä toiselle.

Kosmetiikkanäytteet

Kosmetiikka-osastojen yhteiskäyttöön tarkoitetut testipakkaukset ovat pöpöjen kokoontumispaikkoja. Varsinaisten meikkien lisäksi pöpöt viihtyvät pakkaukset pinnoilla.

Kauppojen kassat

Korttimaksujen yleistymisen myötä kauppojen kassoilla laskun allekirjoittamiseen käytettävät kynät ovat varsinaisia pieneliöpesäkkeitä. Vilkkaana ostospäivänä kassan kautta virtaa satoja ihmisiä. Oman lompakkoon kiinnitettävän kynän mukana kuljettaminen ei ole huono vaihtoehto.

Pitkät kynnet

Pitkät kynnet ovat kaunis katsella, erityisen ihastuneita pitkien kynsien alusiin ovat erilaiset bakteerit ja virukset. Astonin yliopiston tutkimuksissa, Birminghamissa Iso-britanniassa, havaittiin joka seitsemännellä pitkäkyntisellä olevan vatsatautia aiheuttavaa entero-bakteeria (Enterobacteriaceae) kynsiensä alla.

Kotona

Kaappeihin viikatut vaatteet ja siististi järjestetyt lehdet muuttavat kodin yleisilmeen hetkessä. Jos kodin siivoukseen ei kuitenkaan ole uhrata liiemmin aikaa, järjestelyn sijaan kannattaa panostaa pintojen puhtaana pitoon. Keskeisiä kohteita ovat ovenkahvat sekä vesihanojen ja laatikostojen nupit, puhelimien kuulokkeet ja tietokoneiden näppäimistöt sekä TV:n kaukosäätimet. Jääkaapinovenkahvaa ja WC:n vetonuppia unohtamatta.

Lähteet: First -Magazine,
Duodecim terveyskirjasto
Infektioriskin vähentäminen päiväkodeissa